Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.

Upeiden näyttelijöiden hieno työskentely uhkaa tehdä periaatteessa yksinkertaisesta tarinasta hieman itseensä sulkeutuneen, mutta katsoja tietää koko ajan katsovansa laatudraamaa.

Tarinan voi kuvitella tuntevansa, mutta mikään ei voi valmistaa hahmojen aksentteihin.

Tosielämän tapahtumiin perustuvat tarina kertoo 80-luvun juppiaikojen nuorten miesten vimmasta rikastua helpolla nopeasti pyramidihuijauksella, joka ei suju aivan kuin break dance. Valju elokuva jättää kylmäksi huonon rytmin ja tasapaksun tempoilun takia.

Ei yhtä shokeeraava kuin The Greasy Strangler mutta sitäkin oudompi komedia, joka ei naurata. Aubrey Plaza heittäytyy rooliinsa ihailtavalla vakaumuksella, mutta elokuva on liian pitkä ja tylsä.

Komea elämäkerta pelaa Keira Knightleyn vahvuuksilla. Ja mutruhuulilla.

Paperilla hyvältä kuulostava mutta toteutukseltaan nimensä veroinen elokuva on niin pöhkö, että vertautuu mitä klassisimpiin kulttikalkkunoihin.

Neuvostorockin syntyvaiheista kertova musiikkielokuva on nostalgisen taiteilijakuvauksensa alla piikikäs satiiri.

Erittäin hyvä jatko-osa mutta myös erinomainen katastrofielokuva, joka tarjoaa koko rahan edestä juuri sitä mitä odottaakin.

Nyrkkeilyhitin jatko-osa jatkaa Rocky-elokuvien menneisyydestä ammentamista, mutta tekee sen viihdyttävästi ja yllättävästikin lankoja yhteen solmien.

Elokuvan tapahtumat kokeneet henkilöt näyttelevät itsensä oloisia ihmisiä dramatisoidussa kertomuksessa, joka hyvin erityisestä kulttuurista kertoessaan onnistuu tavoittamaan jotain yleismaailmallista.

Tunnistettavien ja samastuttavien stereotypioiden varaan rakentava elokuva ei uskalla mennä tarpeeksi pitkälle katsauksessaan nyky-Suomesta, mutta voittaa sympaattisuudellaan.

Sukupolvia kattava tarina rakkaudesta, toivosta ja elämästä. Harmillisesti vain erinomaiset näyttelijät pitävät elokuvaa kasassa, mutta nenäliinoja kannattaa varmuuden vuoksi varata mukaan.