Cate Blanchett on jälleen kerran mainiossa vireessä maailmalle ja muille ihmisille selkänsä kääntäneenä arkkitehtinä, mutta Richard Linklaterin elokuvaksi sinänsä tyylikäs Bernadette tuntuu yllättävän tavalliselta ja normaalilta.

Juicen ja Olavin Virran vanavedessä tulee Kari Tapion elämäkertaelokuva. Matti Ristinen on rooliin hyvä valinta, mutta Aleksi Mäkelän ohjaustyö lipsahtaa tahattoman komedian puolelle.

Sympaattinen mutta kiirehdityn oloinen jälleennäkeminen Downton Abbeyn kartanon vanhojen tuttujen kanssa tuskin aukeaa sarjaan tutustumattomille.

Juliette Binoche loistaa Césarin arvoisesti traagisessa ranskalaisessa melodraamassa, joka pohtii sosiaalisen median uhkia ja mahdollisuuksia ihmissuhteiden avulla.

Espanjalaismaestron uusi draama on poikkeuksellisen hillitty ja niin hieno, että kaikessa sadunomaisuudessaan se tuntuu oikealta elämältä.

Kiinnostava kuvaus kahden perheen yrityksestä päästä Itä-Saksasta länteen on hienoa ja mukavan jännittävää ajankuvaa. Joko elokuvaa olisi voinut hieman tiivistää tai tehdä aiheesta minisarja.

Olipa kerran b-leffojen tähti, stuntmies ja joukko häiriintyneitä hippejä… kas siinä kunnon sadun ainekset.

Showbisneksen kulisseihin sijoittuva naisenergialla pyörivä elokuva sisällyttää poliittista kannanottoa älykkäästi komedian aineksiksi.

Kehon muokkauksen ja naisellisuuden yhteyksiä tutkiva Pearl ei ole mikään Pumping Iron II: The Women. Englanninkielisellä tekstityksellä varustettu elokuva on KesäKino Engelin ohjelmistoa.

Folkkikauhun uusi mestariteos vaatii katsojaltaan paljon, mutta antaa takaisin sitäkin enemmän. Maaginen elokuva kertoo juhannuksen vieton vaaroista ja syrjäkylien elämästä.