Last Christmas on jälleen yksi geneerinen romcom lukuisien muiden joukossa. Tätä eivät edes Paul Feig, Emma Thompson ja Emilia Clarke pelasta.

Pistävän ajankohtainen kuvaus suhteestamme työntekoon ja sen vaarallisistakin seurauksista on taattua Ken Loach -laatua.

Paras. Leffanimi. Ikinä.

Renée Zellwegerin muodonmuutos on ehkä tyypillinen Oscar-voittoon vievä roolisuoritus, mutta se on harvinaisen hyvä tyypillinen Oscar-voittoon vievä roolisuoritus.

Stripparit vetävät yhtä köyttä ja vievät miehiä kuin litran mittaa nautittavassa rikoskomediassa.

Elokuvan todellinen kauneus ei piile sen rakkaudessa, vaan siinä miten se taistelee pakotettua maskuliinisuutta vastaan.

Teinidiivailu on sympaattinen tarina aikuisuuden kynnyksen haasteista, mutta elokuvana se on levoton ja poukkoileva kuin teinin mieliala.

Kristillistä kulttia pyörittäneestä Maria Åkerblomista kertova draama ei onnistu tavoittamaan huijarisaarnaajan magneettista olemusta.

Why so serious? Juuri siksi.

Naisen vapautuminen johtaa tietysti miehen eksistentialistiseen kriisiin ja maailman uudelleenluomiseen Rax Rinnekankaan uutuudessa, jossa kuhisevat elementit vaikeuttavat kokonaisuudesta otteen saamista.