Japanilaisohjaaja Naomi Kawase pysyy uskollisena tyylilleen, mikä joillekin on hyvä uutinen, joillekin huono.

Kiinnostava kurkistus maahan, jossa sote-uudistus on jo toteutettu, ei täysin onnistu vangitsemaan tarinansa tasolla.

Kevyt elokuva sodanjälkeisestä Britanniasta on turvallisen tuttu brittituotanto, joka kaikessa ennakoitavuudessaan jättää jälkeensä hyvää mieltä.

Iki-ihana Charlize Theron tekee taas yhden kuuluisista valkokangasmuodonmuutoksistaan.

Sukupolvielokuva, moderni klassikko ja nuorten uusi supersankari. Minä, Simon on tärkeimpiä nuorisoelokuvia vuosikausiin.

Menneisyys on kaikki kaikessa Robert Guédiguianin uudessa draamassa, joka tuntuu yhtä tutulta kuin kasvot, joihin hän taas kohdistaa kameransa.

Kiinnostava elokuva nuoresta sokeasta naismuusikosta ja häntä hoitaneesta poppamiehestä on vankkaa ammattityötä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin sijoittuva elokuva sekoittaa sotaa, draamaa ja veijarikomediaa arvoitukselliseksi, omaperäiseksi keitokseksi.

Helen Mirren ja Donald Sutherland tekevät parhaat roolityönsä vuosiin viihdyttävässä mutta hieman hukassa olevassa elokuvassa.

Poliittinen, sydäntäsärkevä, aito ja voimaa antava elokuva, joita ei usein tule vastaan. Kuolemasta kertova elokuva on täynnä loputonta elämää ja iloa.

Huonosti toteutettu mainoselokuva on tuttua ja turvallista hömpänpömppää.

Teinifantasia jättää tarinan aineksia hyödyntämättä.

Visuaalisesti upea elokuva nostaa yhden Raamatun vahvimmista naishahmoista keskiöön ja antaa hänelle äänen.