Pikkutarkka epookki herättää hupaisan romanttisen sekoilun henkiin, mutta sitä rampauttaa tekijöiden kokemattomuus.

Hupaisa fantasiaseikkailu kadonneen taian metsästämisestä voi tuntua haikailulta menneeseen, mutta se kannustaa myös katsomaan ympärilleen.

Tärkeä elokuva, mutta suurinpiirtein yhtä hienovarainen kuin Russel Crowen laulaminen.

Universalin Näkymätön mies -hirviöklassikon päivitys yllättää malttaessaan rakentaa tunnelmaa böö-pelottelun sijaan. Verenroiske tuntuu paikoin jopa turhalta sen rinnalla!

Ranskalaisduo Koskemattomat-hitin takana iskee jälleen. Tällä kertaa kuitenkin lienee turha odottaa uudelleenfilmatisointia Kevin Hartin kanssa.

Hellyyttävä cgi-koira ja Harrison Ford, mitä muuta elokuvalta edes kaipaa? Erämaan kutsu on sydäntälämmittävä kasvutarina koiran näkökulmasta.

Harvinaisen onnistunut videopelielokuva tarjoaa hervottomia vitsejä ja hauskaa slapstick-komediaa kohdeyleisölleen. Sonicilla ei ole mitään asiaa kenenkään Top 10 -listoille, mutta se ei todellakaan ole pohjanoteeraus, jota ehkä odotimme.

Guy Ritchien paluu komeiden ja viihdyttävien rikosleffojen pariin on näkemisen arvoinen lähinnä hauskojen näyttelijäsuoritusten takia.

Richard Jewell on taattua Clint Eastwood -laatua. Se on varmalla kädellä ohjattu ja upeasti näytelty tositapahtumiin perustuva draama, joka lähettää katsojan googlaamaan oikeita tapahtumia heti elokuvan loputtua.

Mikäli Luokkakokousten suosiosta voi jotain päätellä, samaan muottiin tehty kopio 1980-luvun Tom Hanks -komediasta on varma hitti.

Sotkuinen käsikirjoitus yhdistää aivan liian monta elementtiä budjettiinsa nähden, joten lopputuloksena on melko sekava kauhuelämys.

Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.

Heinähattu ja Vilttitossu onnistuvat vakuuttamaan kohdeyleisönsä – eivätkä luultavasti nukuta kaikkia vanhempiakaan.