Olivier Assayasin uutuus yhdistää ranskalaisdraamakomedioiden paljon nähdyn dialogivoittoisen ihmissuhdesompailun kiinnostavampaan terävään analyysiin kulttuurialan murroksesta ja sen merkityksestä alan eri osapuolille.

Keinotekoisesti osaksi Kirottu-universumia tungettu perhekauhu turvautuu äkkisäikytyksiin tunnelman rakentamisen sijaan – eivätkä nekään pelota ennakoitavuudessaan. Jos on nähnyt Itkevän naisen kirouksen trailerin, on nähnyt elokuvan kiinnostavimman hetken.

Vakooja, joka keitti teetä ja tarjoili keksejä.

Kuusikymppinen kotirouva jättää vuosikymmenien rutiininsa ja päätyy tuppukylään nuoriso-ohjaajaksi. Ilmiselvempien farssikuvioiden sijaan elokuva keskittyy sisäiseen kasvuun, mutta ei pyrikään muuksi kuin kevyeksi hyvän mielen ajankuluksi.

Vauhtia ja värejä pursuava mekastus sisältää paikoin pelottavien hahmojen ohella myös perhe-elämää koskettavia teemoja, jotka saattavat tuntua pienistä katsojista hyvinkin pelottavilta. Vanhemmat siis käyttäköön harkintaansa oman lapsen kyvystä käsitellä sellaisia – ja istukoon visusti jälkikasvun vieressä teatterissa.

Suurien tunteiden ja intohimon täyteinen draama on teemoiltaan kuin Twilight ilman vampyyreja. Nuoret pääosanesittäjät onnistuvat kuitenkin luomaan ennalta-arvattavaan teinidraamaan sympatiaa herättävän rakkaustarinan.

Roiskuttelevammaksi päivitetty sovitus sofistikoituneesta toimintafantasiasarjakuvasta on suositeltavaa katsottavaa kaikille, joilla on huono elokuvamaku.

Shazam! jatkaa DC:n voittoputkea, mutta vaikka Zachary Levi laittaa kaiken peliin, on elokuva harmillisen unohdettava. Onneksi elokuva on hurjan hauska ja David F. Sandbergin vankka ohjaus tukee sitä tehden siitä tavallista paremman supersankarielokuvan.

Jafar Panahin pitkästä aikaa perinteisin elokuva jatkaa lempeän ja rauhallisen tarkkailijan roolia, vaikka taustalla häämöttää tukahduttavan yhteiskunnan uhka.

Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Kunnianhimoinen kummajainen ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilta. John C. Reilly ja Joaquin Phoenix ovat mielenkiintoinen pari valkokankaalla, mutta elokuva ei koskaan osaa päättää mitä se haluaa olla. Lopputulos on mielenkiintoinen mutta ajoittain pitkäveteinen sekametelisoppa.

Hienovaraisesti kantaa ottava koko perheen elokuva on ennemmin omillaan toimiva päivitys kuin pelkkä uudelleenfilmatisointi.