Tosielämän tapahtumiin perustuvat tarina kertoo 80-luvun juppiaikojen nuorten miesten vimmasta rikastua helpolla nopeasti pyramidihuijauksella, joka ei suju aivan kuin break dance. Valju elokuva jättää kylmäksi huonon rytmin ja tasapaksun tempoilun takia.

Ei yhtä shokeeraava kuin The Greasy Strangler mutta sitäkin oudompi komedia, joka ei naurata. Aubrey Plaza heittäytyy rooliinsa ihailtavalla vakaumuksella, mutta elokuva on liian pitkä ja tylsä.

Komea elämäkerta pelaa Keira Knightleyn vahvuuksilla. Ja mutruhuulilla.

Tuntuu kuin elokuvanteko olisi ollut tekosyy viettää kosteahko kesäloma idyllisessä miljöössä, mutta onneksi hauskaa riittää katsojallekin.

Paperilla hyvältä kuulostava mutta toteutukseltaan nimensä veroinen elokuva on niin pöhkö, että vertautuu mitä klassisimpiin kulttikalkkunoihin.

Neuvostorockin syntyvaiheista kertova musiikkielokuva on nostalgisen taiteilijakuvauksensa alla piikikäs satiiri.

Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.

Erittäin hyvä jatko-osa mutta myös erinomainen katastrofielokuva, joka tarjoaa koko rahan edestä juuri sitä mitä odottaakin.

Kolmas eläviä näyttelijöitä ja tietokonehahmoja yhdistävä saksalaiselokuva ruotsalaisista lastenkirjoista tarjoaa jälleen tuttua hupailua hauskassa mielikuvitusmaailmassa.

Nyrkkeilyhitin jatko-osa jatkaa Rocky-elokuvien menneisyydestä ammentamista, mutta tekee sen viihdyttävästi ja yllättävästikin lankoja yhteen solmien.

Kiehtova dokumentti kotimaisen arcade-pelin tekemisestä vai varoitus koko pelialan mieltä ja kehoa vahingoittavasta toksisesta maskuliinisuudesta?

Elokuvan tapahtumat kokeneet henkilöt näyttelevät itsensä oloisia ihmisiä dramatisoidussa kertomuksessa, joka hyvin erityisestä kulttuurista kertoessaan onnistuu tavoittamaan jotain yleismaailmallista.


Uusi versio Dario Argenton klassikosta on lähes täydellinen elokuva. Noidista ja tanssista kertova elokuva on hypnoottinen kokemus, mutta siitä ei ole helppo pitää, sillä se on pitkä, hidas ja epätavallinen.