Hävyttömän romanttinen hömppä ei pyytele anteeksi sokerisuuttaan. Visuaalisesti upean elokuvan yltiöpäinen romanttisuus saattaa olla monille liikaa. Loistavista näyttelijöistä, komeista lavasteista ja herttaisesta sanomasta kumpuavaa vetovoimaa on kuitenkin vaikea vastustaa.

Hilpeän alun jälkeen Predator- ja Shane Black -faneja viihdyttänyt epäkorrekti toiminta muuttuu ilmeisesti studion saksimaksi sekasotkuksi.

Pernille Fischer Christensenin elegantti draama kertoo Astridista ennen Lindgreniä.

Peter Berg ohjaa jälleen erinomaisesti murskaavaa väkivaltaa, mutta hyvät taistelijat jäävät leikkauksen varjoon eikä päähenkilö voita puolelleen.

Helvetin pelottava demoninunna vesitetään ylikliseisessä esiosassa, joka ei onnistu ainakaan kauhufaneja miellyttämään.

”Hyvä pelielokuva” ei välttämättä ole kummoinen meriitti, mutta sen voi ilolla myöntää suomalaisohjaajan uutuudelle

Kunnon budjetilla toteutettu haipelottelu näyttää hyvältä mutta lapsiyleisölle suunnattuna ei täytä hirviökauhun kriteerejä.

Pixarin superjatko-osa on yhtä hauska, vauhdikas ja kekseliäs kuin edeltäjänsä vaikka ei samalla tavalla uusia uria aukova.

Intiimit hetket nostavat vaietut pelot ja toiveet pintaan umpirakastuneen avioparin häämatkalla 1960-luvun Englannissa. Kesäisellä rannalla nuoret tekevät päätöksiä, jotka määrittelevät koko heidän loppuelämänsä suunnan.

Pörröisten nukkehahmojen ja ihmisten yhteiseloa kuvaava härski toimintakomedia ei saa lähtökohdistaan irti kaikkia mehuja.

Uusi Mielensäpahoittaja on Heikki Kinnusen tour de force ja lähempänä Tuomas Kyrön alkuperäisiä kertomuksia kuin edellinen elokuva.

Denzel Washington murskaa luita vanhan toimintasankarin eleganssilla.

Toden ja tarinan rajaa hämärtävä komea elokuva on kuin kevyempi versio Piin elämästä.