Lähestyvä loppu saa kaksi ihmistä takertumaan jäljellä olevaan yhteiseloon eri tavoin upeasti näytellyssä, viipyilevässä draamassa.

Yhden tähden leffa ansaitsee lisätähden hyvästä näyttelijäkaartista. Elokuva ei juurikaan naurata, lähinnä itkettää ja myötähäpeä on suuri.

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.

Punkin räkäistä räimettä ja rokkitykittelyä. Disney meni aivan jokeriksi. Cruella on anarkiaa ja fashion statement.

Teknisesti mainiosti toteutettu ja ylenpalttisesti tuotettu yhdistelmä pinnallista näytelmäelokuvaa ja haaleaa tietokoneanimaatiota.

Guy Ritchie ja Jason Statham tekevät sitä, mitä osaavat parhaiten.

Viggo Mortensenin esikoisohjaus on hallitusti tehty draama, jossa ankaran isän varjo vaikuttaa vielä keski-ikäisenä. Vahvan elokuvan tehnyt Mortensen urakoi ohjaajana, tuottajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana ja säveltäjänä.

Billie Holidaysta kertova dokumentti kertoo legendaarisen jazzlaulajan traagisen elämäntarinan, joka oli täynnä vallankäyttöä ja rasismia. Muuten pätevästi tehty dokumentti ottaa muutamia harha-askelia.

Koko perheen animaatioseikkailu panostaa outoihin mutta silti tuttuihin hahmoihin ja mekastavaan toimintaan niin, että terävyys itse tarinasta katoaa pahan kerran.