Etsi
Hauska, verinen ja hyvin tehty uudelleenkäynnistys on aina positiivinen asia. Child’s Play onnistuu siinä lähestulkoon erinomaisesti.
Veretön ja hölmö Kirottuversumin uusin tulokas on sympaattinen pelottelu, joka naurattaa myös tarkoituksella ja onnistuu jopa rakentamaan tunnelmallisia kohtauksia.
Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.
Australialaisanimaatio ei ehkä ole yhtä hienostunut ja viilattu kuin amerikkalaisserkkunsa, mutta se onnistuu hyödyntämään eksoottista alkuperäänsä.
Upeasti animoitu elokuva todistaa, että stop motion -animaatio oikein tehtynä on animaation paras muoto. Pölhön seikkailijan elokuva hauskuuttaa takuuvarmasti ainakin perheen pienimpiä.
Lapsille suunnatussa kiltteyden merkitystä saarnaavassa animaatiossa ei ole juuri täkyjä aikuisille, mutta se voittaa puolelleen sympaattisuudellaan.
Vannoutuneille hirviömätkeen ystäville avautuva elokuva näyttäytynee muille vain valtavien äänimassojen säestämänä tuhona ja kaaoksena.
Tanskan katsotuin elokuva vuosikymmeniin on animaatio – mutta ei lapsille suunnattu sellainen. Jotain sen viehätyksestä saattaa jäädä siirtymättä kulttuurirajojen yli.
Disneyn klassikkoanimaation näytelty versio liitää alkuperäisanimaation vahvuuksilla jopa yllättävän onnistuneesti ennakko-odotuksiin nähden, mutta paradoksaalisesti kärsii omaperäisyyden puutteesta ja aavistuksen liian pitkästä kestosta.
John Wick -elokuvasarjan kolmas osa on harvinaisen taidokkaasti toteutettua mutta samalla yksitotista väkivaltaviihdettä.
