4

Tämän vuoden Kultaisen palmun voittaja vaatii hieman aikaa tehdäkseen vaikutuksen, mutta sitten se iskeekin täysillä.

Ajatus jatko-osasta Maija Poppaselle saattaa tuntua arveluttavalta, mutta on vaikea keksiä miten sen tekisi paremmin tai kuka voisi kantaa ikonisen hahmon sateenvarjoa Emily Bluntia täydellisemmin.

Teppo Airaksisen varmalla kädellä ohjaama Juice-elokuva on surumielinen ja kaunistelematon kokonaisuus. Riku Nieminen tekee monitasoisen roolityön Juice Leskisenä.

Suloisen Ailo-poron matka vasasta uljaaksi nuorukaiseksi juhlistaa Lapin koskematonta luontoa ja kiehtovia eläimiä.

Aquamanin oma elokuva on odotuksen arvoinen, alusta loppuun täynnä henkeäsalpaavia toimintakohtauksia, eikä se koskaan muutu naurettavaksi, vaikka siihenkin aineksia olisi ollut.

Upeiden näyttelijöiden hieno työskentely uhkaa tehdä periaatteessa yksinkertaisesta tarinasta hieman itseensä sulkeutuneen, mutta katsoja tietää koko ajan katsovansa laatudraamaa.

Komea elämäkerta pelaa Keira Knightleyn vahvuuksilla. Ja mutruhuulilla.

Neuvostorockin syntyvaiheista kertova musiikkielokuva on nostalgisen taiteilijakuvauksensa alla piikikäs satiiri.

Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.

Erittäin hyvä jatko-osa mutta myös erinomainen katastrofielokuva, joka tarjoaa koko rahan edestä juuri sitä mitä odottaakin.

Nyrkkeilyhitin jatko-osa jatkaa Rocky-elokuvien menneisyydestä ammentamista, mutta tekee sen viihdyttävästi ja yllättävästikin lankoja yhteen solmien.

Kiehtova dokumentti kotimaisen arcade-pelin tekemisestä vai varoitus koko pelialan mieltä ja kehoa vahingoittavasta toksisesta maskuliinisuudesta?

Elokuvan tapahtumat kokeneet henkilöt näyttelevät itsensä oloisia ihmisiä dramatisoidussa kertomuksessa, joka hyvin erityisestä kulttuurista kertoessaan onnistuu tavoittamaan jotain yleismaailmallista.