Elokuvantekijät Edgar Wright (Shaun of the Dead), Alice Lowe (Prevenge), Karyn Kusama (The Invitation), Anna Biller (The Love Witch) ja Panos Cosmatos (Mandy) ovat paljastaneet The Guardianille, mitkä kauhuelokuvien kohtaukset ovat aiheuttaneet kaikista eniten sydämentykytyksiä.
Wrightin mielestä kauhun parhaat hetket nähdään Dario Argenton ohjaaman Suspirian ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.
”Suspirian loppu ei ole huono, mutta se ei ole yhtä pelottava kuin avausjakso, joka on yksi kauhuelokuvien parhaista toimintajaksoista”, Wright sanoo.
Lowe valitsee omaksi ”suosikikseen” David Lynchin Lost Highwayn kohtauksen, jossa Bill Pullmanin esittämä Fred Madison tapaa juhlissa salaperäisen muukalaisen.
”Minä tosissani pelkään sitä kohtausta. Siinä on jotain demonista. Sen jälkeen tuntuu kuin saisi pian itsekin puhelun tältä tyypiltä. Siitä tulee jollain selittämättömällä tavalla likainen olo”, Lowe selittää.
Kusaman valinta on Roman Polanskin ohjaaman Rosemaryn painajaisen kohtaus, jossa Mia Farrow’n esittämä päähenkilö joutuu lääkärinsä pettämäksi.
”Se ei ole suoranaisesti pelottava, eikä luota tyypilliseen kauhuelokuvien kieleen, mutta minulle se on edelleen yksi vaivaannuttavimmista ja vaikeimmista osista sitä elokuvaa”, Kusama kuvailee.
Kehutun The Love Witch -elokuvan ohjaaja Biller sanoo kaikkien aikojen pelottavimman kohtauksen olevan Jack Claytonin ohjaamassa The Innocents -elokuvassa vuodelta 1961. Kohtauksessa Deborah Kerrin esittämä päähenkilö vaeltaa yksin läpi kummittelevan kartanon.
”Clayton käyttää koko elokuvantekijän työkalulaatikkoa tässä jaksossa. Tapa jolla hän käyttää ääntä saa (päähenkilön) kuulemat äänet kuulostamaan siltä kuin ne olisivat hänen päänsä sisällä, mikä korostaa ajatusta siitä, että hän on tulossa hulluksi”, Biller avaa.
Nicolas Cagen räjähtävän roolisuorituksen tarjoavan Mandy-elokuvan ohjannut Cosmatos valitsee kauheimmaksi kohtaukseksi William Peter Blattyn ohjaaman Manaaja 3:n kohtauksen. Kyseessä on todellisen kauhunsa viime hetkiin säästävän sairaalakohtaus, joka vetää naaman valkoiseksi.
”Näin tämän kohtauksen ensimmäisen kerran yläkouluikäisenä. Istuin leffateatterin takarivillä, ja muistan sen fyysisen pelon tunteen, joka vyöryi kankaalta yleisön läpi minua kohti”, ohjaaja muistelee.