LeffaHamsteri katsoi pimentyneiden syysiltojen kunniaksi ensimmäistä kertaa kotimaisen kauhuelokuvan Dark Floors.

LeffaHamsteri tarkastelee William Friedkinin Oscar-palkitun poliisitrillerin tekoprosessia ja julkaisua, joka huipentui muun muassa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittoon. Mitkä tekijät saattoivat vaikuttaa voittoon? Ja miksi pääosanäyttelijä Gene Hackman on nähnyt ikonisimman roolisuorituksensa vain kerran?

LeffaHamsteri pohtii Quentin Tarantinon esikoisromaania, joka pohjautuu hänen yhdeksännen elokuvansa, Once Upon a Time… in Hollywood käsikirjoitukseen. Pitääkö vanha viisaus paikkansa myös tälläkin kertaa? Onko kirja elokuvaa parempi?

LeffaHamsteri pohtii ohjaaja/käsikirjoittaja Quentin Tarantinon perintöä elokuvahistorialle. Olemmeko jo saaneet Tarantinosta tarpeeksi? Unohdetaanko Tarantino kymmenennen elokuvan jälkeen? Tämä teksti on ensimmäinen osa Tarantinoa käsittelevää kokonaisuutta.

LeffaHamsteri pureutuu Marvelin rakastetuimman roiston soolouraan. Ensimmäinen tuotantokausi tutustuttaa meidät Marvelin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta valvovaan virastoon. Sisältää spoilereita!

Tarkastelussa Bo Burnhamin uusin Netflix-komediaspesiaali Inside.

Ohjaaja Michael Mannin ura on täynnä loistavia, realismistaan tunnettuja rikoselokuvia. Hänen töistään yksi erottuu edukseen muista töistä; kruununjalokivi, joka usein unohtuu Michael Mannin parhaista töistä puhuttaessa. The Last of the Mohicans – Viimeinen mohikaani.

Tässä kirjoituksessa pureudun Jonathan Demmen 2004 ilmestyneeseen Mantšurian kandidaatti -elokuvaan ja tarkastelen laajemmin, mikä on poliittisen trillerin merkitsevät piirteet ja arvopohja.

Miten täysin erilaisia elokuvia ja ohjaajia voi vertailla? Sitä pohditaan tässä tekstissä.

Tapahtui viime jaksossa…

Disney Plus -palvelun alkuperäissarjojen tarkastelu jatkuu. Tällä kertaa luvassa Marvelin tuottaman The Falcon and The Winter Soldier -alkuperäissarjan arvostelu.

Näin jälkikäteen 2020-luvulta käsin mietittynä 1980-luvun tarjoama viihde oli parhaimmillaan hyvällä tavalla aivan pähkähullua ilotulitusta, joka paukkui koko sydämensä kyllyydestä. Kaikista räikein esimerkki tästä on tietysti vuoden 1986 kulttimaineeseen noussut Highlander – kuolematon.

Miksi pitää aina kritisoida? Miksei voi vain tykätä? Tämä kolumni yrittää vastata kritiikin keskeisiin kysymyksiin.