”Ei huono Koivusalon elokuvaksi” ei kaikille ole kehu, mutta silotellusta taiteilijaelämäkerrasta sitä voi käyttää täydestä sydämestä.

Desiree Akhavanin Sundance-palkittu indie-draama on rajoja kunnioittava, hiljaisen toiveikas kasvutarina, johon löytyy myös satiirista terää.

Ali Abbasin ainutlaatuisessa peikkotarinassa ei enää olla Muumilaaksossa.

Yksi viime vuosien hauskimmista kotimaisista komedioista.

Sujuva ja katsottava trilleri ei nouse lajityypin suurten elokuvien joukkoon. Sen seurassa viihtyy silti mukavasti.

Klassinen pakotarina on filmattu uudestaan mukiinmenevästi, mutta siinä on liikaa vanhan toistoa.

Pernille Fischer Christensenin elegantti draama kertoo Astridista ennen Lindgreniä.

Intiimit hetket nostavat vaietut pelot ja toiveet pintaan umpirakastuneen avioparin häämatkalla 1960-luvun Englannissa. Kesäisellä rannalla nuoret tekevät päätöksiä, jotka määrittelevät koko heidän loppuelämänsä suunnan.

Uusi Mielensäpahoittaja on Heikki Kinnusen tour de force ja lähempänä Tuomas Kyrön alkuperäisiä kertomuksia kuin edellinen elokuva.

Paolo Genovese palaa uuden moraliteetin kanssa, mutta siinä on saippuaoopperan tuntua.

Eräästä maailman tunnetuimmasta mafiapomosta tehty elokuva on niin käsittämätön sekasotku, etteivät siitä nauti edes laittomat kalkkunanmetsästäjät.

Sicario oli vuoden 2015 parhaita elokuvia, mutta jatko-osa ilman alkuperäistä ohjaajaa ei kuulostanut hyvältä ajatukselta.

Elokuva legendaarisen huumepomo Pablo Escobarin suhteesta tv-julkkikseen on aiheeltaan kiinnostava mutta toteutukseltaan jäyhän puiseva taitavista näyttelijöistä huolimatta.