Graffititaiteen ja musiikkivideoiden parhaita piirteitä yhdistelevä sähköinen animaatio on vuoden parhaita – ellei paras – supersankarielokuva ja yleensäkin vuoden viihdyttävimpiä valkokangastulokkaita.

Aikuisille fantasiaseikkailulla ei ole mitään tarjottavaa, mutta 10–12-vuotiaille, jotka eivät kaipaa räjähdyksille tai hahmoille motivaatiota, näyttävä leffa varmaan kelpaa.

Visuaalisesti vaikuttava fantasiaelokuva sopii loistavasti kaamosajan todellisuuspakoon.

Korea ja kaunis elokuva tutusta sadusta käy mainiosti koko perheen juhlakaudenviettoon. Liian moni tekijä on halunnut jättää siihen oman jälkensä tehden siitä välistä sekavan tarinan seurata.

Ewan McGregor heittäytyy roolinsa ihailtavalla rohkeudella hellyyttävässä ja rakkaudella tehdyssä elokuvassa rakastetuista hahmoista.

Vauhdikas fantasia-animaatio korvaa elokuvalliset puutteensa mainiolla seikkailullisuudella.

Ali Abbasin ainutlaatuisessa peikkotarinassa ei enää olla Muumilaaksossa.

Lahjakkaat nuoret näyttelijät ovat teinidystopian kantava voima.

Mielikuvituksen lennon puolesta puhuva lastenelokuva Risto Räppääjien tyyliin, tällä kertaa pikkutytön näkökulmasta.

Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Kiehtova sekoitus spektaakkelia ja eurooppalaista art house -elokuvaa ei aiheestaan huolimatta koskaan oikein pääse lentoon. Komeasti kuvatun elokuvan ensimmäiset kohtaukset pakolaisveneessä ovat vaikuttavia.

Star Wars -universumia taustoittavan, periaatteessa turhan elokuvan olemassa olon oikeutus on Han Solon ja Chewbaccan ystävyyden synty.

Vuoden 2016 yllätysjättihitin jatko-osa on juuri sitä mitä siltä odottaakin, mutta se on onnistunut säilyttämään raikkauden ja tuoreuden niin, että paikoin se tuntuu jopa alkuperäistä paremmalta.