Why so serious? Juuri siksi.

Leluelokuva matkii Legon vastaavia tuotteita mutta selvästi nuoremmalle yleisölle suunnatummin
ja valitettavasti vähemmän mielikuvituksen lentoa osoittaen.

Cate Blanchett on jälleen kerran mainiossa vireessä maailmalle ja muille ihmisille selkänsä kääntäneenä arkkitehtinä, mutta Richard Linklaterin elokuvaksi sinänsä tyylikäs Bernadette tuntuu yllättävän tavalliselta ja normaalilta.

Avaruudessa kukaan ei kuule puhettasi isäsuhteestasi.

Rambo teroittaa veitsensä ja palaa tositoimiin elokuvasarjan viidennessä osassa. Väkivalta ja toiminta eskaloituu, mutta intensiteettiä ei nouse.

Pavarotti toimii hyvänä yleissivistyksenä mutta ei tarjoa suurelle fanille paljoakaan uutta tietoa tai syväanalyysia.

Kaikinpuolin onnistunut jatko-osa elokuva-trilogialle, jolle kukaan ei halunnut jatkoa. Se todistaa itsensä tarpeelliseksi ja päättää Woodyn tarinan hienosti ja liikuttavasti.

Harvinaisen onnistuneen muttei täydellisen jatko-osan parasta antia ovat uskomattoman taitavat näyttelijät, ja se tuo tarinan koskettavaan päätökseensä. Elokuva saattaa jopa onnistua puristamaan katsojasta pari ansaittua kyyneltä.

Etupäässä härskiydellä mainostettu pienten koululaisten kasvutarina on myös yllättävän lämmin ja sympaattinen komedia, jota kolme nuorta pääosanesittäjää kannattelee upeasti.

Muutamasta tehoa vähentävästä kauneusvirheestä kärsivä verilöyly on virkistävän raikas ja toimiva yhdistelmä kauhua ja komediaa.

Keskinkertaisen toiminnan pelastaa Nick Nolten hahmo – ja katsojan mahdollinen edellisten osien fanittaminen.

Kun indiemaestron zombiparodia on hyvä, se on todella hyvä. Kun se on huono, se on raivostuttava.

Aikaisemman osan toimivat osuudet roskiin heittävä animaatio on pelkkää hukattua potentiaalia.