Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.

Venom palaa valkokankaille uusin kujein, tällä kertaa kevyempänä niin ilmapiiriltä kuin kestoltaan.

Aloitteleva tietokoneanimaatiostudio on keskittynyt enemmän tekniikkaan kuin sinänsä tärkeitä asioita kuten koulukiusaamista ja someriippuvuutta käsittelevän tarinan hiomiseen. Ne hukkuvat koheltamiseen koheltamisen vuoksi.

Mestariohjaajan uutuus yhdistää onnistuneesti nykyaikaista kommentointia historiallisiin tositapahtumiin.

Se tappaa mutta ei välttämättä pelota.

Uusi James Bond -tuotanto on koko elokuvasarjan yllätyksellisin ja dramaattisin – ja juuri siksi se on erittäin hyvä.

Upea elokuva, mutta varmasti vaikea pala monelle katsojalle. Filosofinen tutkimusmatka miehen psyykeen.

Koskettava, aito ja lämmin tarina yhden äidin taistelusta paremman elämän puolesta. Clare Dunne loistaa pääosassa, mutta elokuva sisältää hieman liikaa Sian musiikkia. Espoo Cinén päätöselokuva saa varsinaisen ensi-iltansa 17. syyskuuta.

Jojo Moyesin kirjojen ystäville ja yleensä epätoivoisesti mitä tahansa romanttiselta haiskahtavaa katsottavaa etsiville.

Yritys päivittää alle 20 vuotta vanha kauhusarja johtaa väärälle polulle.

Tiivistunnelmainen vanhanajan vakoilujännäri perustuu tositapahtumiin, jossa kolmannen maailmansodan syttyminen oli hiuskarvan varassa. Hienot näyttelijät kohottavat aavistuksen verran puisevuudesta kärsivän tarinan upeasti korkeampaan sfääriin.

Lähestyvä loppu saa kaksi ihmistä takertumaan jäljellä olevaan yhteiseloon eri tavoin upeasti näytellyssä, viipyilevässä draamassa.

Yhden tähden leffa ansaitsee lisätähden hyvästä näyttelijäkaartista. Elokuva ei juurikaan naurata, lähinnä itkettää ja myötähäpeä on suuri.