Se tappaa mutta ei välttämättä pelota.

Uusi James Bond -tuotanto on koko elokuvasarjan yllätyksellisin ja dramaattisin – ja juuri siksi se on erittäin hyvä.

Upea elokuva, mutta varmasti vaikea pala monelle katsojalle. Filosofinen tutkimusmatka miehen psyykeen.

Koskettava, aito ja lämmin tarina yhden äidin taistelusta paremman elämän puolesta. Clare Dunne loistaa pääosassa, mutta elokuva sisältää hieman liikaa Sian musiikkia. Espoo Cinén päätöselokuva saa varsinaisen ensi-iltansa 17. syyskuuta.

Jojo Moyesin kirjojen ystäville ja yleensä epätoivoisesti mitä tahansa romanttiselta haiskahtavaa katsottavaa etsiville.

Yritys päivittää alle 20 vuotta vanha kauhusarja johtaa väärälle polulle.

Tiivistunnelmainen vanhanajan vakoilujännäri perustuu tositapahtumiin, jossa kolmannen maailmansodan syttyminen oli hiuskarvan varassa. Hienot näyttelijät kohottavat aavistuksen verran puisevuudesta kärsivän tarinan upeasti korkeampaan sfääriin.

Lähestyvä loppu saa kaksi ihmistä takertumaan jäljellä olevaan yhteiseloon eri tavoin upeasti näytellyssä, viipyilevässä draamassa.

Yhden tähden leffa ansaitsee lisätähden hyvästä näyttelijäkaartista. Elokuva ei juurikaan naurata, lähinnä itkettää ja myötähäpeä on suuri.

Ammonite ei nouse aivan Francis Leen God’s Own Country -esikoisen tasolle, mutta senkin yhdeksi teemaksi nousee luokka ja näkymättömyys.

Petteri Kaniini 2 on hieman edeltäjäänsä parempi ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta hyvä elokuva se ei ole.

Punkin räkäistä räimettä ja rokkitykittelyä. Disney meni aivan jokeriksi. Cruella on anarkiaa ja fashion statement.

Teknisesti mainiosti toteutettu ja ylenpalttisesti tuotettu yhdistelmä pinnallista näytelmäelokuvaa ja haaleaa tietokoneanimaatiota.