Ötökän jet set -elämää.

Olivier Assayasin uutuus yhdistää ranskalaisdraamakomedioiden paljon nähdyn dialogivoittoisen ihmissuhdesompailun kiinnostavampaan terävään analyysiin kulttuurialan murroksesta ja sen merkityksestä alan eri osapuolille.

Kunnianhimoinen kummajainen ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilta. John C. Reilly ja Joaquin Phoenix ovat mielenkiintoinen pari valkokankaalla, mutta elokuva ei koskaan osaa päättää mitä se haluaa olla. Lopputulos on mielenkiintoinen mutta ajoittain pitkäveteinen sekametelisoppa.

Asghar Farhadi kohtaa Lost in Translationin. Kirjaimellisessa ja huonossa mielessä.

Agnès Jaouin ja Jean-Pierre Bacrin viides yhteinen elokuva ei ehkä nouse heidän parhaimpiensa joukkoon, mutta se herää eloon aina kun he jakavat valkokangasaikaa.

Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.

Julian Schnabelin kuvaus Vincent Van Goghin viimeisistä vuosista sukeltaa turhankin tinkimättömästi taiteilijan mielenmaisemaan

Mielenkiintoisista lähtökohdista kasvava, hyvää tarkoittava seikkailu uhkaa tukahtua vanhanaikaisuuteensa. Jos olet miettinyt, mitä tarkoittaa kognitiivinen dissonanssi, katso tämä elokuva.

Pikkusievä ja pikkuporvallisen asenteellinen ja tylsä ranskalainen komedia itsekeskeisestä ja seksistisestä, vammaisen naisen kohtaavasta liikemiehestä on ankeaa katsottavaa.

Suloisen Ailo-poron matka vasasta uljaaksi nuorukaiseksi juhlistaa Lapin koskematonta luontoa ja kiehtovia eläimiä.

Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.

Tarinan voi kuvitella tuntevansa, mutta mikään ei voi valmistaa hahmojen aksentteihin.

Neuvostorockin syntyvaiheista kertova musiikkielokuva on nostalgisen taiteilijakuvauksensa alla piikikäs satiiri.