Draama yksinäisyydestä ja menneisyyden painolastista herättää kokonaisuutena ajatuksia, mutta kärsii tylsistä ja hölmöistä kohtauksista.

Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.

Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Irisz vaeltaa veljeään etsien, mutta lopulta millään ei tunnu olevan hänelle sen suurempaa merkitystä. Ei edes veljensä löytämisellä.

Tietynlaiseen nykyajan maisemaan istutettu pakolaistarina toisen maailmansodan ajalta on vangitseva ja erikoinen kerronnaltaan mutta samalla vieraannuttavan viipyilevä teos.

Ranskalaisanimaatio ei nouse ulkoisesti tai sisällöltään Disney/Pixar-tasolle, mutta reippaan pikkupojan haaksirikko oudolle planeetalea toimii silti kevyenä selviytymisseikkailuna.

Muovisen oloisesta tietokoneanimaatiosta huolimatta uusi Asterix-seikkailu tavoittaa paikka paikoin alkuperäisten sarjakuvien tunnelmaa.

Ötökän jet set -elämää.

Olivier Assayasin uutuus yhdistää ranskalaisdraamakomedioiden paljon nähdyn dialogivoittoisen ihmissuhdesompailun kiinnostavampaan terävään analyysiin kulttuurialan murroksesta ja sen merkityksestä alan eri osapuolille.

Kunnianhimoinen kummajainen ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilta. John C. Reilly ja Joaquin Phoenix ovat mielenkiintoinen pari valkokankaalla, mutta elokuva ei koskaan osaa päättää mitä se haluaa olla. Lopputulos on mielenkiintoinen mutta ajoittain pitkäveteinen sekametelisoppa.

Asghar Farhadi kohtaa Lost in Translationin. Kirjaimellisessa ja huonossa mielessä.

Agnès Jaouin ja Jean-Pierre Bacrin viides yhteinen elokuva ei ehkä nouse heidän parhaimpiensa joukkoon, mutta se herää eloon aina kun he jakavat valkokangasaikaa.

Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.