Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.

Tarinan voi kuvitella tuntevansa, mutta mikään ei voi valmistaa hahmojen aksentteihin.

Neuvostorockin syntyvaiheista kertova musiikkielokuva on nostalgisen taiteilijakuvauksensa alla piikikäs satiiri.

Seikkailuklassikon animaatioversio viehättää tarinallaan ja maalauksellisella ulkoasullaan – niin kauan kuin kuvassa ei ole ihmisiä.

Mustavalkoisena kuvattu poliittinen hirmuvalta ja tuhoon tuomittu rakkaus kohoavat musertavaksi mestariteokseksi.

Toden ja tarinan rajaa hämärtävä komea elokuva on kuin kevyempi versio Piin elämästä.

Kiehtova dokumentti kiehtovasta kulttuuripersoonasta antaa kritiikittömän puheenvuoron tähdelleen mutta tarjoaa katsojalle tulkintamahdollisuuksia rivien välistä.

Kiehtova sekoitus spektaakkelia ja eurooppalaista art house -elokuvaa ei aiheestaan huolimatta koskaan oikein pääse lentoon. Komeasti kuvatun elokuvan ensimmäiset kohtaukset pakolaisveneessä ovat vaikuttavia.

Japanilaisohjaaja Naomi Kawase pysyy uskollisena tyylilleen, mikä joillekin on hyvä uutinen, joillekin huono.

Kyllästyttyään brittiläiseen politikointiin ja amerikkalaiseen varapresidenttiin skotlantilainen satiirikko Armando Iannucci tarttuu venäläiseen diktaattoriin ja onnistuu loukkaamaan lähestulkoon jokaista.

Menneisyys on kaikki kaikessa Robert Guédiguianin uudessa draamassa, joka tuntuu yhtä tutulta kuin kasvot, joihin hän taas kohdistaa kameransa.

Värikäs euroanimaatio ei ole koko perheen elokuva amerikkalaisten serkkujensa tapaan, vaan vedonnee parhaiten aivan pienimpiin katsojiin. Aikuisten kannattaa tankata kahvia ennen näytöstä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin sijoittuva elokuva sekoittaa sotaa, draamaa ja veijarikomediaa arvoitukselliseksi, omaperäiseksi keitokseksi.