Mikä ihmeen IMAX ja miten se vaikuttaa elokuvan kerrontaan? Lue tämä artikkeli niin tiedät!

Koolla on väliä – ainakin joidenkin mielestä. Tästä johtuen kourallisesta elokuvia on julkaistu laajennetulla kuvasuhteella varustettu IMAX-versio. Mutta mitä se oikein tarkoittaa ja millä tavalla se vaikuttaa elokuvan kerrontaan?

15.1.2023 09:00

IMAX-elokuvateattereissa nähdään aika ajoin kyseisiin elokuvateattereihin formatoituja ”erikoisversioita”. Yleensä tämä tarkoittaa elokuvan laajennettua tai vaihtelevaa kuvasuhdetta, mutta poikkeuksiakin on. Vähemmän tiedetty fakta on kuitenkin se, että elokuvien IMAX-versioita voi katsella myös kotioloissa. Ennen kyseisiin tuotoksiin tutustumista on syytä pohjustaa sitä, mistä tässä on oikein kyse.

Jättikuvan eri muodot

Elokuvia esittävissä IMAX-teattereissa on eroja ja valkokangaskin voi olla kahdessa eri mittasuhteessa.

Maailman ensimmäinen pysyvä IMAX-teatteri avasi ovensa Kanadan Torontossa toukokuussa 1971. Kookkaan salin – kuten myös muiden vuoteen 2008 asti elokuvia esittäneiden IMAX-teattereiden – valkokankaan kuvasuhde oli 1.43:1. Se poikkesi rajusti tavallisten laaja- (1.85:1) ja CinemaScope-kuvasuhdetta (2.39:1) käyttävien elokuvateattereiden kankaista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mikäli IMAX-kankaalla esitettiin perinteisesti kuvattua elokuvaa, oli kankaan ylä- ja alaosissa paksut mustat palkit.

Vuonna 2008 IMAX alkoi siirtyä digitaaliaikaan ja samalla niiden valkokankaan muoto asettui suhteeseen 1.90:1. Tämä sai nopeasti ilkkuvan lempinimen LIEMAX, sillä alkuperäinen ”kerrostalovalkokangas” oli enää pelkkä muisto. Suurin osa uusista IMAX-teattereista sisälsi kuitenkin pinta-alaltaan sen verran kookkaan kankaan, että elokuvakokemus oli huomattavasti perinteisiä leffasaleja massiivisempi. 1.90:1 jäikin IMAX-teatterien dominoivaksi kuvasuhteeksi LIEMAX-sanan pikkuhiljaa hiipuessa unholaan.

Kun 2.39:1-kuvasuhteen elokuvaa esitetään digitaalisessa IMAX-teatterissa, on silloinkin kuvan ylä- ja alaosissa mustat sururaidat. Ne ovat kuitenkin huomattavasti kapeammat kuin alkuperäisillä IMAX-kankailla.

Alkuperäinen 1.43:1-kuvasuhde teki paluun loppuvuonna 2014 ensimmäisen IMAX with Laser -elokuvateatterin myötä. Tämän jälkeen tosin vain pieni osa laser-tekniikalla varustetuista IMAX-teattereista sisältää tuon alkuperäisen valkokangasmuodon, sillä valtaosassa hyödynnetään digimäisempää kuvasuhdetta 1.90:1. 1.43:1-teatterien määrä on kuitenkin kasvamassa.

”IMAX, we have a problem”

Alun perin IMAX-teatterit tunnettiin alle tunnin mittaisten dokumenttimaisten ”erikoisohjelmien” esittämisestä. 2000-luvulla ne alkoivat kuitenkin näyttää myös tavallisia elokuvia.

Vuoden 2002 syyskuussa IMAX-teattereihin saapunut Apollo 13 (1995) oli ensimmäinen elokuva, joka formatoitiin uuteen muotoon jättikangasta ja sen muotoa (1.43:1) ajatellen. Leffan alkuperäinen kuvasuhde oli 2.39:1 mutta IMAX-kankaalle se siirrettiin avatulla 1.66:1-kuvasuhteella. ”Avattu kuvasuhde” tarkoittaa sitä, että kuvaa näkyy niin ylä- kuin alalaidassa enemmän kuin elokuvan normaaliversiossa. Apollo 13 oli kuvattu sillä tavalla, että tämä ”avaaminen” oli mahdollista.

Tron: Perintö kikkailee kuvalla.

Saman vuoden marraskuussa ensi-iltansa saanut Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys  – The IMAX Experience oli jättikankaille räätälöity ja erikoiseen 1.81:1-kuvasuhteeseen rajattu versio puolta vuotta aiemmin ilmestyneestä jatko-osasta. ”Rajattu” on elokuvan ulkoasua ajatellen huono asia, sillä kyseisen kuvasuhteen aikaansaamiseksi kuvaa joudutaan nipistämään alkuperäisestä 2.39:1-kuvasuhteesta; näin ollen Episodi II:n IMAX-versiossa käytännössä näkyy vähemmän kuvaa sivuilla kuin normaalijulkaisussa. Elokuvan kuvaustavasta johtuen kuvan avaaminen Apollo 13 -tyyliin ei ollut mahdollista.

Valitettavasti kumpaistakin edellä mainittua IMAX-versiota jouduttiin lyhentämään yli 20 minuutin verran. Tämä johtui siitä, että reippaasti yli kaksituntisina elokuvina ne ylittivät IMAX-filmikelojen maksimikoon. Kului useampi vuosi ennen kuin pituusongelma saatiin jäämään menneisyyteen.

Uuteen nousuun

Vuoteen 2008 asti elokuvia esitettiin IMAX-kankailla joko leffan alkuperäisessä kuvasuhteessa mustien surupalkkien kera tai 1.43:1-muotoon rajattuna. Kumpikaan tyyleistä ei luonnollisesti ollut mitenkään optimaalinen esitystapa.

Monitaituri Christopher Nolan oli se henkilö, joka nosti IMAX-tuotannon täysin uudelle tasolle. Hänen ohjaamansa Yön ritari (The Dark Knight, 2008) oli ensimmäinen Hollywood-elokuva, jonka kuvauksissa käytettiin osittain IMAX-kameroita. Elokuvan pääkuvasuhde on 2.39:1, mutta IMAX-kohtaukset, joita on yhteensä 37 minuuttia, aukeavat 1.43:1-muotoon.

Elokuvan avaava pankkiryöstö esitetään täydellä IMAX-kankaalla, ja se näyttää yksinkertaisesti uskomattoman komealta. Myös muiden IMAX-kohtauksien immersio on väkevämpi; toiminta on kirjaimellisesti suurempaa, ja se nostaa kyseisten kohtauksien merkityksellisyyden kädestäpitävällä tavalla enemmän esille.

Se, että elokuvan kuvasuhde on välillä 2.39:1 ja välillä 1.43:1 aiheuttaa kuitenkin katsojissa erilaisia reaktioita. Toisten silmät aukeavat suuremmiksi ahmien ilolla jättimäistä 1.43:1-kuvaa sen täyttäessä koko näkökentän. Toisia taas vaihtelu ärsyttää, kun välillä kuva on isompi, toisinaan pienempi.

Niissä IMAX-saleissa, joissa on 1.90:1-kangas, ei kuvasuhteen vaihtelu pistä yhtä rajusti silmään. Näissä tapauksissa kuvaformaatti vaihtelee 2.39:1:n ja 1.90:1:n välillä ollen toisille katsojille jopa ”huomaamaton”.

Joka tapauksessa tällainen IMAX-kuvasuhdevaihtelu sai Yön ritarin myötä alkunsa. Se jatkuu vielä näinäkin päivinä.

Kuvasuhdevaihtelun huiput

Joissakin IMAX-versioissa käytetään kuvasuhdevaihtelua poikkeuksellisen onnistuneella tavalla. Nämä julkaisut kannattaa ehdottomasti ottaa mahdollisuuden auetessa katseluun ”tavallisen” version asemesta.

Yön ritari oli suuri merkkipaalu, mutta sen jälkeen meno IMAX-kankailla vasta yltyi. Tron: Perintö (Tron: Legacy, 2010) oli huikea kumarrus kuvakerronnan monimuotoisuudelle. Siinä ei ollut ainoastaan 43 minuuttia IMAX-hetkiä (valkokankaan muodosta riippuen joko 1.78:1 tai 1.90:1), vaan siinä yhdisteltiin myös 2D- ja 3D-kohtauksia. Elokuvassa ”oikean elämän” kohtaukset esitetään kaksiulotteisina ja 2.39:1-kuvasuhteella, kun taas digitaalisessa maailmassa meno on avatun kuvasuhteen ansiosta massiivisemmalta näyttävää ja äärimmäisen mukaansatempaavaa kolmedeetä.

Christopher Nolan otti jälleen IMAX-kamerat käyttöön Yön ritarin paluu -elokuvaa (The Dark Knight Rises, 2012) varten. Tällä erää isoa kuvaa (1.43:1 tai 1.90:1) kertyi jopa 72 minuutin verran. Käytännössä kaikki elokuvan merkittävimmät hetket avautuvat kauniisti isommiksi. IMAX-kohtaukset näyttävät myös huomattavasti terävämmiltä ja väreiltään vaikuttavammilta; kyseisiin kohtauksiin tuleekin pientä kolmiulotteisuutta imemään katsoja vielä syvemmälle tapahtumiin.

Massiivisempaa ja tätä kautta kaappaavampaa toimintaa kokeiltiin myös sci-fin puolella. Star Trek: Into Darkness (2013) aukesi 2.39:1-kuvasuhteestaan IMAX-teatterista riippuen 1.66:1:ksi tai 1.90:1:ksi yhteensä 30 minuutin ajaksi. Kohtaukset ovat huomattavasti vetävämmän näköisiä kuin tavallisessa versiossa.

Toisen Nälkäpeli-elokuvan IMAX-kohtaus saa hymyn kasvoille.

Nälkäpeli: Vihan liekit -jatko-osassa (Hunger Games: Catching Fire, 2013) kuvasuhteen avaus yhdistettiin suoraan itse tarinaan. Elokuvan areenakohtaus (48 min) kuvattiin nimittäin kokonaisuudessaan IMAX-kameroilla. Ennen sitä elokuva pysyy 2.39:1-kuvasuhteeseen lukittuna, mutta taiston alkaessa se avautuu hissukseen joko 1.43:1:ksi tai 1.90:1:ksi. Kuvan avautuminen on viimeisen päälle fiksusti toteutettu ja useilta katsojilta se menee jopa täysin ohi. Itse areenataistelu näyttää joka tapauksessa isolla kuvalla katsottuna aivan uskomattoman upealta. Eikä ainoastaan kuvan koko, vaan myös sen tarkkuus saa haukkomaan happea – kohtauksessa on jopa pientä eeppisyyttä. Todella huikea IMAX-kokemus!

Captain America: Civil War -elokuvan (2016) jälkeen Marvel-filkoista tuli vakituisia IMAX-tähtiä. Civil Warissa kokeiltiin vielä varovasti kepillä jäätä, sillä ainoastaan puolentoista tunnin kohdalla oleva 17-minuuttinen lentokenttätappelu kuvattiin IMAX-kameroilla (1.90:1). Ja näyttäähän se aivan hiton hyvältä!

Civil Warin jälkeen muun muassa Marvel-pläjäykset Doctor Strange (2016), Thor: Ragnarök (2017) ja Black Widow (2021) sisälsivät useita kuvasuhteeltaan avattuja kohtauksia. Tohtoria riepoteltiin ympäri ulottuvuuksia yhteensä kuudenkymmenen IMAX-minuutin verran, Thor moukaroi kuvaa isommaksi 42 minuutin ajan ja Musta Leski lumosi IMAX-kankaan täyteen loistoonsa 22 minuutiksi. Etenkin Doctor Strangen ja Black Widownin IMAX-käsittely on toteutettu kuin suoraan oppikirjasta: näkymä on iso juuri silloin kun sen pitääkin ja osa varsinaisista kuvasuhteen vaihdoksista tapahtuu kauniin vaivihkaa. IMAX 3D:nä katsottuna näiden elokuvien avattu kuvasuhde saa hymyn korviin saakka.

Astetta vakavammista elokuvista kannattaa huomioida tositapahtumiin perustuvat Ensimmäisenä kuussa (First Man, 2018) ja Aeronautit (The Aeronauts, 2019). Ensiksi mainitussa on yksi kymmenminuuttinen mutta sitäkin merkittävämpi kohtaus, joka avautuu 1.43:1:ksi tai 1.90:1:ksi koko muun elokuvan kuvasuhteen ollessa 2.39:1. Kyseinen kohtaus kuvattiin IMAX 70 mm -kameroilla ja se uppoutuu uskomattomassa tarkkuudessaan katsojaan yhtä henkeäsalpaavasti kuin Neil Armstrongin ensimmäinen kuun pinnalle tekemä askel. Kun elokuvan yhdestä kohtauksesta haluaa tehdä koko tarinan pääpisteen, lopputulos tehdään näin!

Aeronautit heittäytyy taivaalle kuumailmapallon mukana avaten 101-minuuttista elokuvaa jopa tunnin ajaksi (1.90:1). Avatuissa kohtauksissa on pointti, sillä ne sulautuvat kerrontaan sujuvasti. Kun elokuvassa ollaan taivaalla ovat näkymät IMAX-versiossa isommat. Näin kuuluukin olla.

Kaikista tämän artikkelin IMAX-versioista voidaan todeta, että koolla on merkitystä. Tai ei pelkästään sillä koolla, vaan miten sitä kokoa käyttää. Paljon on tällä IMAX-rintamalla kuitenkin vielä annettavana!

Ensi kerralla keskitymme IMAX-elokuviin, jotka on avattu täydelle kankaalle alusta loppuun. Tutustumme myös erikoisiin kuvarepeilyefekteillä varustettuihin IMAX-kokemuksiin.

Myös seuraavista elokuvista on julkaistu vaihtelevalla kuvasuhteella varustettu imax-versio:

Alita: Battle Angel (2019) 40 min 1.90:1, Dunkirk (2017) 79 min 1.43:1, Dyyni (2021) 60 min 1.43:1, Kingsman: Kultainen kehä (2017) 9 min 1.90:1, Mission: Impossible – Fallout (2018) 18 min 1.90:1, No Time to Die (2021) 30 min 1.43:1 + 10 min 1.90:1, Riddick (2013) muutamia kohtauksia 1.90:1, Star Wars: The Force Awakens (2015) 5 min 1.43:1, Top Gun: Maverick (2022) 60 min 1.90:1, Transformers: Age of Extinction (2014) 95 min 2.00:1 & 1.90:1.

Teksti: Tom Kajaslampi

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyen