Näiden piti olla vuoden 2017 kiinnostavimmat elokuvat – mikä meni vikaan?

Noin vuosi sitten Episodin sivuilla ennakoitiin vuoden 2017 kiinnostavimpia ensi-iltoja. Ennustukset eivät osuneet aivan nappiin, sillä ainoastaan yksi niistä osoittautui oikeasti hyväksi teokseksi. Toisaalta – kiinnostava on laaja käsite.

Kymmenestä kiinnostavimmaksi nimetyistä elokuvista parin kohdalla tilanne jäi toistaiseksi ratkaisemattomaksi, sillä ne eivät ehtineetkään Suomeen ensi-iltaan vuoden 2017 aikana. Työnimellä The Masterpiece kulkenut elokuva muuttui The Disaster Artistiksi ja sen ensi-ilta siirtyi pariin otteeseen myöhemmäksi. Episodissa 11/2017 esiteltyä elokuvaa odotellaan nyt tulevaksi valkokankaille 2. helmikuuta.

Maailman huonoimmaksi mollatun mutta juuri siksi kulttisuosikiksi nousseen The Room -elokuvan tekemisestä kertova The Disaster Artist sai Yhdysvalloissa varovaisen positiivisen vastaanoton. Tosin jotkut The Room -fanit totesivat sen olevan ennemmin tyypillinen James Francon ja Seth Rogenin kaverikomedia kuin oikeasti kulttisuosikin tekoprosessiin pureutuva elokuva. Episodin toimittaja siitä joka tapauksessa piti.

Toinen vuoden 2018 puolelle livahtanut tapaus oli Alexander Paynen Downsizing, joka saapuu meillä ensi-iltaan 12. tammikuuta. Sekin ehdittiin silti katsastaa tämän vuoden puolella, ja Episodin toimittaja kutsui sitä pettymykseksi – ei siksi, että se olisi ollut läpimätä, vaan siksi, että toimituksen suuresti arvostamalta Paynelta odotettiin paljon enemmän. Toimittajan mukaan Downsizing alkaa rennosti ja kiinnostavasti, mutta harhautuu sitten vähemmän kiinnostaville, saarnaaville sivupoluille.

Downsizing on hyvä esimerkki siitä, kuinka odotukset jäivät vaille vastakaikua. Suurimmaksi osaksi ensi-iltaan ehtineet, innolla odotetut nimikkeet osoittautuivat tapauksiksi, joissa elokuvan lähtökohdat ja tekijät antoivat luvan odottaa paljon, mutta jotka jäivät korkeintaan ”ihan ok” -kategoriaan.

Ehkä heikoimmat ennakkoperusteet olivat Tupac-elokuvalla All Eyez on Me. Se nousi ennakkosuosikkeihin lähinnä siksi, että samaa aihepiiriä käsittelevä Straight Outta Compton oli osoittautui niin onnistuneeksi hip hop -historiikiksi.

Koska Guy Ritchien kolmatta Sherlock Holmes -seikkailua ei näy, ei kuulu, toivottiin King Arthur: Legend of the Sword -elokuvan paikkaavan puutetta – varsinkin, kun traileri vaikutti hyvin saman henkiseltä. Sekoitus eeppistä fantasiaseikkailua ja silmääiskevää alamaailman tyyppien äijäilyä ei kuitenkaan osoittautunut niin kiinnostavaksi, kuin miltä se etukäteen kuulosti.

Gore Verbinski vuorottelee massiivisten Hollywood -spektaakkelien ja mielenkiintoisempien vinkeroiden elokuvien välillä. A Cure for Wellnessin oletettiin edustavan jälkimmäistä koulukuntaa. Psykologinen fantasiajännäri kieltämättä kutoo mielenkiintoista jännäriä, mutta osoittautui järkyttävän ylipitkäksi haahuiluksi, joka ei koskaan kunnolla vastannut esittämiinsä arvoituksiin.

Monta kertaa elokuvien tekemisestä jo luopuneen Steven Soderberghin uutuus kiinnostaa aina, mutta etukäteen hehkutettu Logan Lucky olikin vain kevyt keikkakomedia. Kaiken lisäksi se kestää liian pitkään ja vaikuttaa turhan tyytyväiseltä omaan itseensä.

Erityisen korkealla odotukset olivat Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézierèsin Valerian ja Laureline -sarjakuvan filmatisoinnin Valerian and the City of a Thousand Planets kohdalla. Osoittautui kuitenkin, ettei Luc Besson ollut lähdemateriaalin syvällisempien tasojen ja aikaansa edellä olleen sukupuolipolitiikan tasolla. Lopputulos oli hengästyttävää ja komeaa mutta pinnallista viihdettä.

Kymmenen ennakkoon vuoden 2017 kiinnostavimmiksi katsotun elokuvan joukkoon mahtui myös todellisia pettymyksiä. Pappi lukkari talonpoika vakooja -sovituksellaan säväyttänyt Tomas Alfredson otti työstääkseen Jo Nesbøn Lumiukko-jännärin, jonka pääosaan hän sai Michael Fassbenderin. Traileri lupasi räväkkää pohjoismaista jännitystä, jopa kauhuun vivahtavaa sellaista.

Valitettavasti tuotannossa tapahtui ilmeisesti jotain ihmeellistä, eikä oikeastaan mitään trailerin tapahtumista tai dialogista päätynyt lopulliseen elokuvaan. Tylsä ja typerä Lumiukko oli ehdottomasti kärkikastiksi oletetuista elokuvista suurin pettymys, vaikka toimituksen arvauskyky ei muutenkaan ollut osunut nappiin.

Onneksi kiinnostavan ei tarvitse olla synonyymi hyvälle. Jo etukäteen oli tiedossa, että oli Darren Aronofskyn elokuvista mitä mieltä tahansa, hän on mielenkiintoinen tekijä. Se päti myös hänen elokuvaansa Mother! Se oli monien mielestä raivostuttava sekasotku, mutta vaikka on ehkä väärin sanoa sen haastavan katsojaa ajattelemaan, se sisälsi niin paljon tarttumakohtia, joista pystyi kehittelemään omia teorioitaan sen tarkoituksesta – tai sen puutteesta. Niinpä moni elokuvaa vihannutkin joutui tunnustamaan, että mikä tahansa, joka jää vaivaamaa mieltä niin paljon on, kyllä, vähintäänkin kiinnostava tapaus.

Onneksi kymmenen nimikkeen listalle löysi tiensä myös tapaus, joka oli sekä kiinnostava että erinomainen elokuva. Kaiken lisäksi nostimme sen listamme ykköseksi!

Oli toki helppo ennustaa, että Christopher Nolan, joka ei vielä ole tehnyt huonoa elokuvaa, onnistuisi myös uutuudessaan niin teknisesti kuin taiteellisesti. Toisen maailmansodan avainhetkiin sijoittuva Dunkirk olikin mielenkiintoista katsottavaa yhdistäessään kolmessa eri aikatasossa kulkevaa tarinaa, mutta myös mukaansatempaava ja jännittävä elokuva.

Mitään menneestä oppimatta Episodi valikoi myös vuoden 2018 tulokkaista kymmenen kiinnostavinta nimikettä. Niihin voi tutustua alla olevista linkeistä.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut