Miika Nousiaisen romaaniin perustuva Metsäjätti on sympaattinen elokuva, jossa ollaan pienen ihmisen puolella. Jussi Vatanen tekee luontevan pääosasuorituksen, ja muutkin näyttelijät ovat hyviä.

Koesoitossa ei juurikaan säästellä, vaan sukelletaan suoraan ihmismielen syvempään päätyyn.

Viihdyttävällä, kevyellä ja unohdettavalla elokuvalla ei juurikaan ole mitään sanottavaa, mutta se on silti varsin valloittava.

Komean näköisen draamaelokuvan tarinapuoli rampauttaa muuten kiinnostavan teoksen.

Jenni Toivoniemi kuvaa kokopitkässä esikoisohjauksessaan osuvasti elämän kipeitä kokemuksia, läheisten ihmissuhteiden valta-asetelmia ja ikuisen nuoruuden haavetta karnevalistisen naurun kautta – mutta lämmöllä.

Ulla Heikkilän esikoisohjaus tarttuu aiheeseen, jota ei vielä jostain syystä ole Suomessa elokuvissa käytetty. Rippileirille sijoittuva nuorisoelokuva ei ole täydellinen, mutta nuoret näyttelijät ovat todella hyviä.

Ikkunan noita ei aivan kulttitapaukseksi nouse, mutta on hyvällä tavalla poikkeava kummituselokuva.

Juonipaljastus: Joskus on vaikeaa olla nainen.

Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Ei sukua sille Richard Geren elokuvalle huolimatta kaikista univormuista.