The Irishman on kiistaton mestariteos, ehkä jopa Scorsesen uran hienoin elokuva. Kyseessä on kaikkien mafiaelokuvien isä, elokuva joka jokaisen tulisi nähdä edes kerran. De Niro, Pacino ja Pesci tekevät kaikki hienoa työtä tässä, mutta päätähti on Scorsese itse.

Ranskalaisohjaajien kärkeen kuuluvan François Ozonin ohjaustyö on varmalla kädellä ohjattu kuvaus katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta pedofiiliskandaalista ja sen uhreista.

Ällöttävän huvittava tositarina idioottimaisesta sarjamurhaajasta, joka murhasi naisia 1970-luvun Hampurissa.

Siinä missä kahden vuoden takainen Yösyöttö epäonnistui, osuu jatko-osa maaliinsa huomattavasti paremmin. Yksinhuoltaja-isä Antti on keskellä tarhaikäisten lasten tuomaa ruuhkaa, josta tragikomedia ei ole kaukana.

The Ligthouse on eräs tämän vuoden kuumimpia elokuvatapauksia ja kaiken odotuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan Robert Eggersin uutta ja outoa elokuvaa, joka on yhtä hämmentävä kuin se on lumoavakin.

Pojat on poikii ja autotkin tehtiin ennen teräksestä ja kolareissa kuolleista kuskeista.

Mitä olisit valmis tekemään kuuluisuuden vuoksi? Hollywood ei ole nimittäin kovin kaunis kaupunki.

Hyvän mielen elokuvassa nähdään kaksi mahtavaa luonnonvoimaa: 86-vuotias Sheila Hancock ja noin 400 miljoonaa vuotta vanha Skotlanti.

Last Christmas on jälleen yksi geneerinen romcom lukuisien muiden joukossa. Tätä eivät edes Paul Feig, Emma Thompson ja Emilia Clarke pelasta.

Pistävän ajankohtainen kuvaus suhteestamme työntekoon ja sen vaarallisistakin seurauksista on taattua Ken Loach -laatua.

Paras. Leffanimi. Ikinä.

Renée Zellwegerin muodonmuutos on ehkä tyypillinen Oscar-voittoon vievä roolisuoritus, mutta se on harvinaisen hyvä tyypillinen Oscar-voittoon vievä roolisuoritus.

Stripparit vetävät yhtä köyttä ja vievät miehiä kuin litran mittaa nautittavassa rikoskomediassa.