Olipa kerran b-leffojen tähti, stuntmies ja joukko häiriintyneitä hippejä… kas siinä kunnon sadun ainekset.

Showbisneksen kulisseihin sijoittuva naisenergialla pyörivä elokuva sisällyttää poliittista kannanottoa älykkäästi komedian aineksiksi.

Yli-ikäiset huutosakkitytöt joutuvat kamppailemaan monia ulkoisia ja sisäisiä esteitä vastaan, mutta konseptin potentiaali toteutuu harvakseltaan.

Hauska, verinen ja hyvin tehty uudelleenkäynnistys on aina positiivinen asia. Child’s Play onnistuu siinä lähestulkoon erinomaisesti.

Ajankohtaisella asialla ratsastava komedia sortuu stereotypioihin ja huonoihin vitseihinsä. Remake, joka ei ole remake.

Loistava musiikki sekä ison kaliiberin käsikirjoittaja ja ohjaaja saavat heppoisasta Mitä jos -ideasta aikaiseksi sisältöään suuremmalta tuntuvan hömpän.

Jatko-osa on viihdyttävä mutta hurja pudotus erinomaisesta ykkösosasta. Maxin ja kavereiden seikkailut ovat edelleen hauskaa katsottavaa, mutta potentiaalia olisi ollut parempaan.

Pääosanesittäjien kiistaton kemia ja älykästä navanalaisuuksiin yhdistävä huumori tekevät Long Shotista yhden parhaista romanttisista komedioista aikoihin.

Beanie Feldstein ja Kaitlyn Dever loistavat pääosissa, ja Olivia Wilden esikoisohjaus on tämän vuoden parhaita elokuvia jo nyt. Hulvattoman hauska ja koskettava, aivan täydellinen komedia.

Tanskan katsotuin elokuva vuosikymmeniin on animaatio – mutta ei lapsille suunnattu sellainen. Jotain sen viehätyksestä saattaa jäädä siirtymättä kulttuurirajojen yli.

Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.

Elokuvan mainoslause on: Nyt huijataan koko rahan edestä. Totta, koko pääsylipun ja poppareiden hinnan edestä.

Tanskalaiset tekevät mitä tanskalaiset tekevät parhaiten: tabuja kaihtamattoman komedian elämän ehtoopuolelta.