Corneliu Porumboiu aloittaa Iggy Popin The Passengerilla ja sitten hän todellakin matkustaa ja matkustaa – aina Kanarian saarille asti. Jälleen kerran hän todistaa olevansa Romanian uuden aallon hauskemman pään ylläpitäjä.

Nimby on tähän mennessä vuoden paras elokuva ja tärkeä puheenvuoro keskellä maailman sekasortoa. Nerokas elokuva tarkastelee uskontoa, ennakkoluuloja ja suomalaisuutta tarkkanäköisesti ja koomisesti.

Armando Iannuccin elokuva on täynnä upeita näyttelijöitä, hauskaa tilannekomiikkaa sekä visuaalisesti komeita kohtauksia. Dev Patel on loistava David Copperfield, mutta elokuva haukkaa liian ison palan.

Martin Provostin elokuva jättää jälkeensä hämmentyneen olon. Ei voi olla täysin varma, onko parodia kaikissa kohtauksissa täysin tarkoituksenmukaista.

Viihdyttävällä, kevyellä ja unohdettavalla elokuvalla ei juurikaan ole mitään sanottavaa, mutta se on silti varsin valloittava.

Monimuotoinen romkom on sen verran suloinen, että se saa vakavissaan harkitsemaan hoitoon hakeutumista.

Juonipaljastus: Joskus on vaikeaa olla nainen.

Johnny Depp pitää maneerinsa kurissa ja tekee pitkästä aikaa parhaan roolisuorituksensa.

Ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä elokuva on lupaava näyttö esikoisohjaaja Lauri Randlalta. Neuvosto-Virossa kasvaneen Johanneksen tarina liikuttaa ja naurattaa.

Huippunäyttelijöillä varustettu ihastuttavan terävä ja nerokas draamakomedia on juuri sitä, mitä näin kehnon talven keskelle tarvitaan.

Pikkutarkka epookki herättää hupaisan romanttisen sekoilun henkiin, mutta sitä rampauttaa tekijöiden kokemattomuus.

Klaus Härön ruotsinkielinen elokuva pohjautuu hänen omaan elämäänsä. Elokuva ei ole täydellinen, mutta se jää mieleen ja herättää ajatuksia.

Mikäli Luokkakokousten suosiosta voi jotain päätellä, samaan muottiin tehty kopio 1980-luvun Tom Hanks -komediasta on varma hitti.