Onnistunut jälleennäkeminen ei tuo zombitoimintakomediaan mitään uutta, mutta toisaalta miksi korjata jotain mikä ei ole rikki.

Ruotsalaiskomediaan perustuva kotimainen esittelee suomalaista joulua, jossa kiristyvät niin vatsanahka kuin pinnakin.

Stripparit vetävät yhtä köyttä ja vievät miehiä kuin litran mittaa nautittavassa rikoskomediassa.

Fingerpori-leffa on voinut olla tuotantoyhtiön mielestä nerokas idea, mutta Pertti Jarlan sarjakuva ei yksinkertaisesti käänny valkokankaalle.

Teinidiivailu on sympaattinen tarina aikuisuuden kynnyksen haasteista, mutta elokuvana se on levoton ja poukkoileva kuin teinin mieliala.

Ahdistava kurkistus suomalaisten naisten arkielämään, josta paljastuu yhteiskuntarakenteista
kumpuavaa eriarvoisuutta. Tämänkö muka pitäisi olla hauskaa?

Cate Blanchett on jälleen kerran mainiossa vireessä maailmalle ja muille ihmisille selkänsä kääntäneenä arkkitehtinä, mutta Richard Linklaterin elokuvaksi sinänsä tyylikäs Bernadette tuntuu yllättävän tavalliselta ja normaalilta.

Etupäässä härskiydellä mainostettu pienten koululaisten kasvutarina on myös yllättävän lämmin ja sympaattinen komedia, jota kolme nuorta pääosanesittäjää kannattelee upeasti.

Muutamasta tehoa vähentävästä kauneusvirheestä kärsivä verilöyly on virkistävän raikas ja toimiva yhdistelmä kauhua ja komediaa.

Kun indiemaestron zombiparodia on hyvä, se on todella hyvä. Kun se on huono, se on raivostuttava.

Aikaisemman osan toimivat osuudet roskiin heittävä animaatio on pelkkää hukattua potentiaalia.

Olipa kerran b-leffojen tähti, stuntmies ja joukko häiriintyneitä hippejä… kas siinä kunnon sadun ainekset.

Showbisneksen kulisseihin sijoittuva naisenergialla pyörivä elokuva sisällyttää poliittista kannanottoa älykkäästi komedian aineksiksi.