Maa: Suomi

Sota ja mielenrauha

Suomen tärkeimpiin dokumenttiohjaajiin vajaassa kymmenessä vuodessa noussut Ari Matikainen (s. 1970) on kuvannut aiemmissa pitkissä elokuvissaan kahta mielenkiintoista yksilöä, joiden kautta elokuvat ovat kasvaneet laajemmalle merkitystasolle.

Äkkilähtö

Näyttelijänä paremmin tunnetun Tiina Lymin esikoiselokuva on parhaimmillaan raikas, mutta se ei koskaan täysin lunasta lupauksiaan vapauttavasta, kolmen eri sukupolven tarinat yhteen nivovasta road moviesta. Yritys on silti hyvä ja pääosiin on kiinnitetty tämän hetken kiinnostavimpia näyttelijöitä.

Risto Räppääjä ja yöhaukka

Kuudennessa Risto Räppääjä -elokuvassa Risto ja Nelli löytävät arvokkaan käärmesormuksen kaivaessaan matoja maasta. Löytöpaikalla aloitetaan arkeologiset kaivaukset sillä aarteita toivotaan olevan lisää. Seuraavana yönä rautakaudelta peräisin oleva sormus kuitenkin katoaa ja epäilys ”yöhaukasta” eli kaivausten ryöstelijästä nousee.

Takaisin pintaan

Vuonna 2014 suomalaista sukellusporukkaa kohtasi katastrofi Norjan Plurdalenissa. Kaksi ryhmän jäsentä jäi sille tielleen ryhmän yrittäessä sukeltaa pitkän ja ahtaan luolaston läpi. Viralliset nostoryhmätkään eivät onnistuneet pelastustoimissa ja luolissa sukeltaminen kiellettiin. Suomalaissukeltajat eivät kuitenkaan saaneet rauhaa, vaan he päättivät vielä yrittää ystäviensä pintaan saamista salaa ja viranomaisten valvovaa silmää vältellen.

Tappajan näköinen mies

Matti Röngän Viktor Kärppä -romaaneihin perustuva Tappajan näköinen mies oli alkujaan televisiosarja, joka esitettiin vuonna 2011 MTV3:lla. Sarjan ja siitä nyt valmistuneen elokuvan päähenkilö on Neuvostoliitossa syntynyt, sittemmin suomalaistunut Viktor Kärppä (Samuli Edelmann), joka päätyy keskelle Venäjän uutta presidenttiä kohdistuvaa salamurhajuonta.

Järven tarina

Vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Metsän tarina kuljetti katsojat syvälle suomalaisen ikimetsän siimekseen. Luontodokumentti esitteli katsojien ihasteltavaksi koko joukon metsän eläjiä kuukkelista karhuihin. Metsän tarina lainasi kertomuksensa suomalaiskansallisesta mytologiasta, muun muassa samanismista ja Kalevalasta. Taianomaisen kokemuksen ohjasivat Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto.

Nuotin vierestä

Kukapa ei olisi jossain vaiheessa lapsuuttaan tai nuoruuttaan hävennyt vanhempiaan ystäviensä edessä. Arton estottoman positiiviset vanhemmat, varsinkin hänen isänsä, onnistuvat eräillä syntymäpäivillä nolaamaan poikansa tämän kutsuvieraiden silmissä. Sillä on kauaskantoiset seuraukset, sillä vieraat muodostavat aikuisikään jatkuvan koulukiusaajajengin, joka roikottaa Artoa (Riku Nieminen) liepeillään tämän itsetuntoa jatkuvasti nitistäen.

Tyttökuningas

Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertovan elokuvan tarina alkaa, kun Kristiinan (Lotus Tinat) seuraa 30-vuotisessa sodassa kaatunutta isäänsä Kustaa II Adolfia (Samuli Edelmann) valtaistuimelle. Vielä hän ei kuitenkaan saa nauttia valtansa kaikista eduista, sillä tytön täysi-ikäisyyteen saakka ohjaksia pitelee valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kristina (Malin Buska) varttuu ja kouluttautuu. Häntä kiinnostavat enemmän politiikka ja aseet kuin pitsinnypläys. Saatuaan kruunun päähänsä sekä muut vallan tunnusmerkit käsiinsä, alkaa hän uudistaa hallintoa.

Lumikuningatar

Hans Christian Andersenin satu lumen ja jään kuningattaresta on sovitettu lukuisia kertoja valkokankaalle, televisioon, teatteriin, oopperaksi, musikaaliksi ja tanssiteoksiksi. Viimeisimpiin mukaelmiin kuuluu Disneyn superhitti Frozen, jossa Andersenin juonesta ja hamoista on napsittu ja muokattu osia varsin vapaasti.

Tunteiden temppelit

Suomesta on vuosien varrella kadonnut lukuisa määrä elokuvateattereita – osa varsin vaatimattomia, osa ylellisiä palatseja. 1950-luvulla kotimainen elokuva eli kirkkainta aikaansa mitä tuli elokuvissa käyntiin per asukas sekä salien määrään. 60-luvulla kilpailu uuden tulokkaan, television, kanssa sekä näyttelijöiden lakko lähti vetämään teatterien määrän jyrkkään laskuun.