Kirja-arvio: Kameralla kohti totuutta – dokumenttiohjaajat kertovat työstään

”On monta tapaa katsoa ja vielä useampia nähdä”, kirjoittaa toimittaja ja kriitikko Harri Römpötti Sanokaa mitä näitte -haastatteluteoksensa esipuheessa. Teoksessa eturivin dokumentintekijämme kertovat työstään ja tavoistaan katsoa todellisuutta kameran läpi.

Kirjan otsikko on lainattu Kiti Luostarisen käänteentekevästä dokumenttielokuvasta, joka näytti suuntaa 1990-luvulla ja sen jälkeen aloittaneille dokumentintekijöille. Katse kääntyi kohti henkilökohtaista.

Suomalainen dokumenttielokuva on maailman huippua. Kukoistuskauden alkua ruokki 90-luvun alussa Taideteollisen korkeakoulun vasta perustettu dokumenttielokuvalinja sekä Jarmo Jääskeläisen käynnistämä Ylen dokumenttiprojekti, joka tarjosi työtilaisuuksia uusille tekijöille. Myös kanadalaisen Philip Hoffmanin opeilla oli suomalaiseen dokumenttielokuvaan suuri vaikutus. Dokumentaariseen ainekseen ja fiktiiviseen ilmaisuun sekoittui omakohtaisuutta.

Sanokaa mitä näitte etenee ikäjärjestyksessä vanhimmista (Markku Lehmuskallio, Pirjo Honkasalo) nuorimpiin (Miia Tervo, Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen) elokuvantekijöihin. Kaikki tekijät ovat edelleen aktiivisia. Jokaisella on kiinnostavaa sanottavaa.

Virpi Suutari puhuu siitä, miten ”totta” dokumenttielokuvat ovat. Hänellä on tapana provosoida ja ohjata kuvattaviaan haluamaansa suuntaan, jotta pääsisi lähemmäs totuutta. ”Elokuvissani ihmiset tavallaan esittävät omaa elämäänsä”, Suutari summaa.

Elokuvantekoon liittyvät moraaliset ja eettiset kysymykset, kuten tekijän vastuu henkilöistään, askarruttavat monia. Selma Vilhunen on alkanut siirtyä näytelmäelokuviin siitä syystä, että dokumenttien aiheina olevien henkilöiden yksityisyyteen tunkeutuminen vaivaa häntä.

Toisaalta dokumentilla ja fiktiolla on Vilhusen mukaan enemmän yhteistä kuin eroa: kamera etsii aina totuutta.

Niina Holm

★★★★

Sanokaa mitä näitte. Kirjoittanut Harri Römpötti. Kustantaja Art House. 224 sivua.

Aiheeseen liittyvät elokuvat