Terry Gilliamin Cannes-päätös julistaa: Maailma tarvitsee enemmän hulluutta!

Terry Gilliamin jälkeen kenelläkään ei enää ole oikeutta valittaa elokuvatuotannon ongelmista. Tuhoutuneita kuvauspaikkoja. Sairastuvia tai kuolevia näyttelijöitä. Ilmaan haihtuvat rahoitukset. Keksi jokin ongelma, ja todennäköisesti se on tapahtunut Miguel de Cervantesin klassikon kauan haudutetuissa kuvauksissa. Mutta monien – Episodi mukaan lukien – hämmästykseksi se vihdoin saatiin nähtäväksi Cannesin elokuvajuhlilla.

22.5.2018 12:34

Ennen kuin suosionosoitukset alkavat, varoituksen sana: eeppisestä Jean Rochefort -elokuvasta farssimaiseksi Jonathan Pryce -komediaksi muuttunut The Man Who Killed Don Quixote… ei ole kovin hyvä. Se menee laveaksi (ajatelkaa Stellan Skarsgårdia juoksentelemassa trikoissa), se on sotkuinen ja mikä yllättävintä: ottaen huomioon, että puhumme Terry Gilliamista, se ei edes näytä uhkealta.

Kriitikot olivat silti suopeita. Ehkä sen vuoksi, että Gilliamin ongelmat jatkuivat ensi-iltaan asti. The Telegraph -lehden Robbie Collin viestitti: ”Olen The Man Who Killed Don Quixoten ensimmäisessä esityksessä, joten jos Salle Bazin -teatteriin osuu meteoriitti parin tunnin sisällä, tiedätte mistä se johtuu.” Eikä hän edes pahemmin liioitellut.

Kun ilmoitettiin, että elokuva päättäisi tämän vuoden Cannes-festivaalin, osoittautui nopeasti, ettei siihen liitetty kirous ollut hellittänyt otettaan. Vuonna 2016 Gilliam oli luovuttanut oikeudet tuottaja Paulo Brancolle, mutta kun budjettia ei tullutkaan, hän etsi muita tukijoita. Vain pari päivää ennen festivaalin alkua Branco väitti, ettei elokuvaa saisi esittää ilman hänen yhtiönsä suostumusta. Oikeuden päätös saatiin toukokuun 7. päivä.

”[Branco] osoitti todellisen nahkansa lopullisesti tämän tapauksen yhteydessä; hän uhkaili meitä lakimiehensä välityksellä ’nöyryyttävällä tappiolla’. On kuitenkin entistä tärkeämpää muitaa, että meidän on tuettava taiteilijoita, ei käännyttävä heitä vastaan. Se on aina ollut Cannes-perinne, ja sellaisena se pysyy”, julisti virallinen julkilausuma.

Branco ei onnistunut estämään esitystä, mutta aiheutti silti ison vahingon: Amazon Studios ei otakaan elokuvaa levitykseen, kuten aiemmin oli sovittu, ja koko sotku vei Gilliamin sairaalaan infarktiepäilyn vuoksi. Se ei kuitenkaan estänyt häntä juttelemasta kanssamme pari päivää myöhemmin.

– Oloni on… rento. Rauhallinen. Se on outo, uusi tunne minulle, hekottaa ohjaaja kuin mitään pahaa ei koskaan olisi tapahtunut.

– Minä ja tämä elokuva olemme molemmat muuttuneet paljon vuosien myötä. Siitä on tullut sisällökkäämpi; siinä on enemmän tasoja, ja se kertoo enemmän elokuvasta, filmeistä ja niiden vaikutuksista ihmisiin. En ymmärrä miksi en niin monen vuoden yrittämisen aikana vain luovuttanut. En todellakaan tiedä. Sitä väsyy, mutta jokin tyhmä pala aivoissa herää ja jatkaa marssimista raahaten tätä ikääntyvää kroppaa mukanaan.

Gilliamin ohella moni muukin vedettiin mukaan matkalle. Useiden näyttelijöiden on vuosien varrella pitänyt tarttua rooliin.

– Oli ainakin Jean Rochefort, Robert Duvall, Michael Palin, John Hurt ja lopulta Jonathan Pryce, ohjaaja listaa iloisesti.

– On hassua kuin moni asia on muuttunut. Vuonna 1989 tuottajat tarvitsivat vain kaksi nimeä antaakseen minulle 20 miljoonaa dollaria: Don Quijote ja Gilliam.

Jotkut asiat sentään ovat pysyneet ennallaan.

– Maailma tarvitsee edelleen Don Quijotea, se tarvitsee lisää unelmointia ja hulluutta. Quijoten ajatusmaailma on niin uskomaton – romanttinen ja sankarillinen, mutta ei Marvel-mielessä. Tarvitsemme enemmän naurua, enemmän huumoria, enemmän iloa. Ihmiset ovat liian poliittisesti korrekteja. Jos perustaisimme Monty Pythonin nyt, emme pääsisi alkua pitemmälle. Se on yksinkertainen tosiasia. Maailmasta on tullut mustavalkoinen, sen vuoksi en enää tee tulevaisuudensuunnitelmia. Aion vain viedä vaimoni lomalle ja selvittää mikä hänen nimensä taas olikaan.

Joten, tässä se on 25 pitkän vuoden jälkeen: The Man Who Killed Don Quixote. Se ei ole täydellinen, ei ehkä hyväkään. Mutta pääasia on, että se on viimeinkin täällä.

Elokuvan mahdollisesta levityksestä Suomessa ei vielä ole tietoa.

(EPISODI/Marta Bałaga, Cannes)

Lisää luettavaa

Aiheeseen liittyviä elokuvia