Musikaalin nimen perässä keikkuva huutomerkki on harvinaisen selvä varoituskyltti siitä, mitä on luvassa. Mamma Mia! on painajaismaisen hilpeä ja rasittavan tekopirteä musiikkikomedia, johon on ängetty kaikki verenseisauttavan sokeriset ABBA-ikivihreät.
Peter Bergin (The Kingdom) ohjaaman Hancockin nimihenkilöllä (Will Smith) on yliluonnolliset voimat ja kyky lentää. Hän torjuu rikoksia ja auttaa hädanalaisia.
Roger Donaldsonin ohjaama Pankkikeikka kertoo ryöstöstä, jossa konnajoukko putsaa pankkiholvista säkkikaupalla rahaa ja arvoesineitä. Kyse on siitä viimeisestä isosta keikasta, jonka jälkeen voi jättää rikollisen elämän ja siirtyä eläkkeelle etelän aurinkoon.
Eddie Murphyn (s. 1961) ura Hollywoodin tähtikoomikkona on kestänyt jo yli 25 vuotta. Vaikka miehen suosio on jatkunut pitkään, elokuvien taso on vuosien myötä tuntunut vain laskevan.
Maailmanlaajuisesti tuntemattoman Timur Bekmambetovin Night Watch (2004) ja sen jatko-osa Day Watch (2006) olivat kovanluokan kassamagneetteja Venäjällä. Brutaali Wanted pamauttaa ohjaajan kertaheitolla sellaisiin sfääreihin, että menestys myös Hollywoodissa näyttää erittäin todennäköiseltä. Bekmambetovin ensimmäinen Hollywood-elokuva on vakuuttava taidonnäyte siitä, mitä valtavirran toimintaelokuvat todella kaipaavat masentavan suoraviivaisten takaa-ajojen ja päättömän räiskintäsekamelskan tilalle.
Edellisen elokuvansa Lady in the Water täydellisestä epäonnistumisesta toipumassa olevan M. Night Shyamalanin uutuusohjauksen juoni ja jopa aihe pidettiin ennen elokuvan maailmanensi-iltaa tiukasti salassa. Tämän lehden ilmestyessä se lienee jo yleisessä tiedossa ja itse elokuvakin siirtynyt pieniin saleihin.
Andy ja Lana Wachowski epäonnistuivat kunnolla jo Matrix-trilogiansa päätöksessä Matrix Revolutions (2003), mutta veljesten uusi elokuva saa jopa sen näyttämään mestariteokselta. Speed Racer on viimeisimmistä lapsille suunnatuista, teletappiväreillä ja videopelikuvastolla aisteja pahoinpitelevistä roskatuotteista viheliäisimpiä, ja sen lopullinen perintö on nuoren kohdeyleisönsä vieraannuttaminen yhä kauemmas aidosta elokuvataiteesta ja sen kerronnan mahdollisuuksista.
Kaksikymmentä vuotta on kulunut Indiana Jonesin elämässä niin reaalimaailmassa kuin hahmon omassa pulp-seikkailumaailmankaikkeudessa sitten Viimeisen ristiretken. Arkeologiseikkailijasta on tullut seesteisempi yliopistoprofessori, mutta menneisyys ei irrota otettaan. Jones tempaistaan mukaan salaperäisten kristallikallojen metsästykseen, kun 1950-luvun Amerikan kommunistipainajaiset käyvät toteen neuvostoagenttien soluttautuessa maahan. 1930-luvun pelko fasismin maailmanvalloituksesta päivittyy uuteen: ydinsodan uhkaan.
Tony Stark on jättimäisen teollisuuskonsernin kärkihahmo ja sen ensisijainen keksijänero, jonka luomat aseet puolustavat Yhdysvaltoja ja sen intressejä ympäri maailmaa. Uusimman tuholaitteensa myyntitilaisuudessa Afganistanissa Stark joutuu paikallisten sissien kaappaamaksi. Omatuntonsa tukahduttaneelle playboylle selviää, että kansainvälisillä asemarkkinoilla hyvät tarkoitukset eivät päde: parhaat mahdolliset aseet löytävät tiensä sotien jokaisen osapuolen käsiin.
Supersankariparodia hölmöilee mm. Spider-Manin ja X-Menin kustannuksella. Kiimaisen sudenkorennon puraisema koulunörtti saa supervoimia. Vitsit eivät osu, eikä Leslie Nielsen yksin pelasta koko elokuvaa. Pamela Anderson vilahtaa mukana, mutta suurimmaksi osaksi näkymättömänä.
Hyvä ja intensiivinen toimintatrilleri niille, joita ei haittaa, jos Yhdysvaltain presidentti kuuntelee päätöksiä tehdessään enimmäkseen sydäntään.
Teleportaatioon kykenevistä poikkeusyksilöistä kertova efektiseikkailu latistuu loppua kohti pelkäksi nahisteluksi mutta onnistuu viihdyttämään katsojia, joiden mielestä supersankarisarjakuvat ovat kirjallisuutta.
