85-vuotias ja elämänsä vedossa – Mikä tekee Clint Eastwoodista niin hyvän?

7.6.2015 13:40

Clint.

Jotkut vain ovat niin isoja tähtiä, että heidät tunnetaan pelkästä etunimestä. Clint Eastwood on vähän kuin elokuvamaailman Elvis Presley. Ei siinä sukunimeä tarvita. Kaikki tietävät kuka on Clint.

Eastwood täytti toukokuun 29. päivä peräti 85 vuotta. Samoihin aikoihin ilmestyi sopivasti American Sniper kotiteatterijulkaisuna sekä boksi, jossa on mukana kahdeksan Eastwoodin elokuvaa.

85 vuotta on tietysti kunnioitettava ikä jo sinänsä, mutta hämmästyttävää Eastwoodissa on se, että hän on ohjaajana edelleen kovassa vedossa. Viime vuonna valmistunut American Sniper on herättänyt monenlaista keskustelua puolesta ja vastaan, mutta ainakaan se ei jätä kylmäksi. Elokuva on sekä tyyliltään että aiheeltaan ajassa kiinni.

En muista mikä oli ensimmäinen näkemäni Eastwoodin elokuva, mutta näin niitä pikkupoikana 70-luvun puolivälissä teatterissa useita. Kuten nykyäänkin, Clint oli silloin elokuvataivaan suurimpia tähtiä. Clintin elokuvia tuli tasaisena virtana teattereihin, ja siihen aikaan vuosien takaiset menestyselokuvat pyörivät uusien ensi-iltojen joukossa. Clintillä oli tietysti jo silloin lukuisia hittejä takanaan.

Ehkä parhaiten mieleen on nähnyt vuonna 1968 valmistunut western Hirttäkää heidät, jonka näin ehkä vuonna 1977 tai 1978. Ted Postin ohjaustyö ei ehkä ole Clintin parhaimmistoa jälkikäteen tarkasteltuna, mutta minulle se edusti länkkäriä parhaimmillaan. Kävin katsomassa sen kahtena iltana peräkkäin, koska se oli niin hyvä. Toisella kerralla jouduin tosin katsomaan loppuosan ilman ääntä, kun esityksen puolivälin tienoilla tuli joku tekninen vika. Vahtimestari ilmoitti vain että lukekaa tekstityksiä, kun eihän sitä vierasta kieltä kukaan muutenkaan ymmärrä.

En tuohon aikaan vielä osannut erottaa Sergio Leonen spagettiwesterneitä Don Siegelin elokuvista tai Eastwoodin omista ohjaustöistä. Enemmänkin se meni lajityypin mukaan. Oli Clintin länkkäreitä ja oli Clintin poliisielokuvia, joissa hän kaikissa esitti hieman samantyyppistä hahmoa, oli nimi sitten Harry Callahan tai ei nimeä ollenkaan.

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että Leonen dollaritrilogia, Siegelin elokuvat ja Clintin omat ohjaustyöt ovat tyyliltään erilaisia. Toisaalta ne ovat kaikki sukua toisilleen muutenkin kuin Clintin näyttelijäpersoonan kautta. Leone ja Siegel olivat aikansa mestareita, jotka opettivat Clintille paljon ohjaamisesta.

Eastwoodilla on ohjaajana oma tyylinsä, jota voisi kuvata pelkistetyksi mutta tehokkaaksi – ehkä vähän sama metodi kuin hänen näyttelemisessäänkin. Hän on suoraviivainen ohjaaja, joka ei kikkaile. Ennen ohjaajanuransa alkua Eastwoodia näyttelijänä ärsytti se, kun ohjaajat halusivat kuvata lukemattomia ottoja. Hän kuvaa siksi usein vain yhden oton kerralla purkkiin ilman harjoituksia. Menetelmällä Eastwood pysyy hyvin budjetissa, mutta silti laatu ei kärsi. Lopputuloksena on syntynyt useita elokuvahistorian merkkiteoksia. Esimerkiksi Armoton ja Million Dollar Baby toivat kumpikin hänelle sekä parhaan ohjauksen että parhaan elokuvan Oscarin.

Eastwood on tehnyt 50 vuodessa yli 50 elokuvaa, ja omia ohjaustöitäkin on yli 30. Häntä pidetään näyttelijänä yksituumaisena ja ehkä syystäkin, mutta elokuvantekijänä hän on itse asiassa monilahjakas. Näyttelemisen, ohjaamisen ja tuottamisen lisäksi hän on säveltänyt musiikkia useisiin elokuviinsa.

Eastwood on ilmeisesti lopettanut näyttelemisen, mutta ohjaajana hän on edelleen uransa huipulla. American Sniperiin voisi olla hyvä lopettaa, mutta en usko että se jää hänen viimeiseksi ohjaustyökseen. Suunnitteilla onkin ollut vuoden 1996 Atlantan olympialaisten pommi-iskusta kertova elokuva, jonka pääosissa näyttelevät Leonardo DiCaprio ja Jonah Hill. Tuo projekti näyttää tosin jo peruuntuneen, mutta seuraavaksi Eastwood on suunnannut katseensa sankarillisen lentokapteeni Chesley Sullenbergin tositarinaan.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa muistellaan elämyksiä tuottaneita elokuvakokemuksia. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edelliset kolumnit
Brutaali ja nihilistinen ohjaaja oli oman aikansa Tarantino
Elokuvien avaruus
Sota on helvettiä – myös niille, jotka eivät puhu englantia
Miksi Steven Spielberg on maailman menestynein ohjaaja?
Teatterit häviävät, mutta elokuvat jäävät elämään
Sylvester Stallone on muutakin kuin lihaskimppu
Nero paitsi koomikkona myös elokuvantekijänä
Kierrätystä Disneyn tapaan
”Pidätkö gladiaattorielokuvista?”
David Lynchin monet tasot
Elokuva on kuollut – eläköön elokuva
Robert De Niro, aikamme suurin elokuvanäyttelijä
Merkittävin elossa oleva käsikirjoittaja
Kun Uuno Turhapuro kohtaa James Bondin
Mistä puhumme kun puhumme Renny Harlinista
Mistä puhumme kun puhumme Tarkovskista
Laatu myy televisiossa
Diinarit Jameksissa
Kannosta kasvaa klassikko
Mistä puhumme kun puhumme Robert Redfordista
Mistä puhumme kun puhumme Terry Gilliamista
King Kongista ja vähän muistakin jättiläishirviöistä
Mistä puhumme kun puhumme Charles Bronsonista
Brianin elämä rippikouluihin
Clint Eastwood, Don Siegel ja pako elokuvateatteriin
Syvä joki ja Burt Reynoldsin viikset
Mistä puhumme kun puhumme John Carpenterista
Mistä puhumme kun puhumme William Friedkinistä
Mistä puhumme kun puhumme Schwarzeneggeristä
Kolmas kierros: viisi Bond-vuosikymmentä

Lisää luettavaa