Pakkokatsottavaa Leonard Cohenin faneille.

Elokuva, joka taatusti saa aikaan satoja spontaaneja laulusuorituksia suihkussa.

Pavarotti toimii hyvänä yleissivistyksenä mutta ei tarjoa suurelle fanille paljoakaan uutta tietoa tai syväanalyysia.

Dokumenttielokuva kertoo tarinan live-roolipelaamisella traumojaan hoitavasta nuoresta naisesta. Tarina on sympaattinen ja tarkoitettu voimauttavaksi, mutta jää hieman hajanaiseksi ja valjuksi.

Reggaefanit saanevat elokuvasta huomattavasti enemmän irti kuin varsinaiset dokumenttien ystävät.

Dokumentti ensimmäisestä kuulennosta on vangitsevan kiehtova kuvaus 50 vuoden takaisesta seikkailusta, jota seuraa herkeämättä. Vaikka lopputulos on kaikkien tiedossa, sisältää se paljon tietoa yksityiskohdista, joihin yleensä ei niin paneuduta.

Aikuisia aiheita lasten silmin tutkivan dokumentin päähenkilöt hurmaavat, vaikka se onkin kiinnostuneempi kysymyksien esittämiseen kuin vastausten hakemiseen.

Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.

Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Peter Jacksonin sotadokumentti esitetään Espoo Cinén päätoselokuvana, minkä jälkeen se nähdään myös teatterilevityksessä.

Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Jylhä sinfoniamusiikki tukee hienosti kaunista retrospektiivia ohjaaja-tuottaja Marko Röhrin pitkän uransa aikana tekemistä luontodokumenteista.