Reggaefanit saanevat elokuvasta huomattavasti enemmän irti kuin varsinaiset dokumenttien ystävät.

Dokumentti ensimmäisestä kuulennosta on vangitsevan kiehtova kuvaus 50 vuoden takaisesta seikkailusta, jota seuraa herkeämättä. Vaikka lopputulos on kaikkien tiedossa, sisältää se paljon tietoa yksityiskohdista, joihin yleensä ei niin paneuduta.

Aikuisia aiheita lasten silmin tutkivan dokumentin päähenkilöt hurmaavat, vaikka se onkin kiinnostuneempi kysymyksien esittämiseen kuin vastausten hakemiseen.

Dokumenttijyrä Asif Kapadia tarttuu ”Jumalan käteen” mutta pysyy epäileväisenä Tuomaana.

Mestariluokkaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Peter Jacksonin sotadokumentti esitetään Espoo Cinén päätoselokuvana, minkä jälkeen se nähdään myös teatterilevityksessä.

Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.

Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.

Jylhä sinfoniamusiikki tukee hienosti kaunista retrospektiivia ohjaaja-tuottaja Marko Röhrin pitkän uransa aikana tekemistä luontodokumenteista.

Harkittu nousu huipulle vaarallisella matkalla, jolla yksikin harha-askel tarkoittaa putoamista kuolemaan.

Kun ihmisen elämässä totuus ja taru menevät niin sekaisin, ettei hänestä tehtyä elokuvaa kunnolla voi kutsua dokumentiksi, ollaan jonkin todella mielenkiintoisen äärellä.

Paljon informaatiota kiehtovasta taiteilijasta sisältävä dokumentti kärsii paikoin wikipediamaisesta luennoinnista syvällisemmän pohdinnan sijaan.

Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.