Viihdyttävällä, kevyellä ja unohdettavalla elokuvalla ei juurikaan ole mitään sanottavaa, mutta se on silti varsin valloittava.

Komean näköisen draamaelokuvan tarinapuoli rampauttaa muuten kiinnostavan teoksen.

Jenni Toivoniemi kuvaa kokopitkässä esikoisohjauksessaan osuvasti elämän kipeitä kokemuksia, läheisten ihmissuhteiden valta-asetelmia ja ikuisen nuoruuden haavetta karnevalistisen naurun kautta – mutta lämmöllä.

Ulla Heikkilän esikoisohjaus tarttuu aiheeseen, jota ei vielä jostain syystä ole Suomessa elokuvissa käytetty. Rippileirille sijoittuva nuorisoelokuva ei ole täydellinen, mutta nuoret näyttelijät ovat todella hyviä.

Ikkunan noita ei aivan kulttitapaukseksi nouse, mutta on hyvällä tavalla poikkeava kummituselokuva.

Juonipaljastus: Joskus on vaikeaa olla nainen.

Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Ei sukua sille Richard Geren elokuvalle huolimatta kaikista univormuista.

Kesäinen Kesämaa on oikein passeli korona-ajan stressinlievittäjä.

Brutaali sotaelokuva on erityisen realistinen. Sen kylmäävät taistelukohtaukset hyytävät veren ja salpaavat hengityksen.