Kolmas eläviä näyttelijöitä ja tietokonehahmoja yhdistävä saksalaiselokuva ruotsalaisista lastenkirjoista tarjoaa jälleen tuttua hupailua hauskassa mielikuvitusmaailmassa.

Tunnistettavien ja samastuttavien stereotypioiden varaan rakentava elokuva ei uskalla mennä tarpeeksi pitkälle katsauksessaan nyky-Suomesta, mutta voittaa sympaattisuudellaan.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokonaisuus, jossa on yksinkertainen mutta toimiva juoni sekä huolellisen tarkka animointi.

Gabriela Pichlerin toisella ohjaamalla kokopitkällä elokuvalla on hetkensä.

Kauniisti animoitu Pikkujalka ilahduttaa huumorillaan ja musikaalisuudellaan sekä hyvällä sanomallaan.

Selkeästi yksinkertainen, lapsiinkin uppoava huumori ja nopea toiminta eivät pitkästytä juuri sopivan pituisessa komediapläjäyksessä.

Yksi viime vuosien hauskimmista kotimaisista komedioista.

Kaikkien väkivallan vihollisten äiti.

Hävyttömän romanttinen hömppä ei pyytele anteeksi sokerisuuttaan. Visuaalisesti upean elokuvan yltiöpäinen romanttisuus saattaa olla monille liikaa. Loistavista näyttelijöistä, komeista lavasteista ja herttaisesta sanomasta kumpuavaa vetovoimaa on kuitenkin vaikea vastustaa.

”Hyvä pelielokuva” ei välttämättä ole kummoinen meriitti, mutta sen voi ilolla myöntää suomalaisohjaajan uutuudelle

Pörröisten nukkehahmojen ja ihmisten yhteiseloa kuvaava härski toimintakomedia ei saa lähtökohdistaan irti kaikkia mehuja.

Uusi Mielensäpahoittaja on Heikki Kinnusen tour de force ja lähempänä Tuomas Kyrön alkuperäisiä kertomuksia kuin edellinen elokuva.

Toden ja tarinan rajaa hämärtävä komea elokuva on kuin kevyempi versio Piin elämästä.