Vuoden 2016 yllätysjättihitin jatko-osa on juuri sitä mitä siltä odottaakin, mutta se on onnistunut säilyttämään raikkauden ja tuoreuden niin, että paikoin se tuntuu jopa alkuperäistä paremmalta.

Raikas ja taitava näyttelijäkunta nostaa ulkoisen olemuksen aiheuttamasta itsetunto-ongelmasta kertovan yhden idean elokuvan viihdyttävyyden hieman korkeammalle asteelle.

Hurmaava animaatio rähjäisistä rakeista sopii nuoremmille katsojille, mutta aikuiset saavat siitä eniten irti. Ääninäyttelijät ovat Hollywoodin parhaimmistoa, ja katsoja poistuu teatterista takuuvarmasti hymyillen.

Iki-ihana Charlize Theron tekee taas yhden kuuluisista valkokangasmuodonmuutoksistaan.

Sukupolvielokuva, moderni klassikko ja nuorten uusi supersankari. Minä, Simon on tärkeimpiä nuorisoelokuvia vuosikausiin.

Kyllästyttyään brittiläiseen politikointiin ja amerikkalaiseen varapresidenttiin skotlantilainen satiirikko Armando Iannucci tarttuu venäläiseen diktaattoriin ja onnistuu loukkaamaan lähestulkoon jokaista.

Hauskasta lähtökohdasta huolimatta lattea toimintakomedia ei pääse vauhtiin. David Oyelowon hauskin ja hulluin roolisuoritus tekee elokuvasta katsottavan.

Vanhemmat päättävät torpata tyttäriensä seksikokeilut hyvän maun rajat ylittävässä mutta siksi/silti toimivassa kohelluksessa.

Helen Mirren ja Donald Sutherland tekevät parhaat roolityönsä vuosiin viihdyttävässä mutta hieman hukassa olevassa elokuvassa.

Itsetarkoituksellisen räväkkä koko perheen komedia kertoo farkkutakkiin pukeutuvan kaniinin ja tämän ihmisnaapurin välisestä vihanpidosta.

Huvittava animaatio vetänee puoleensa Wallace & Gromitin ystäviä ja naurattanee perheen pienimpiä, mutta aiheesta olisi saanut enemmänkin irti.

Greta Gerwigin hurmaava esikoisohjaus vie 2000-luvun alun Sacramentoon. Kirkkaasti kerrotussa kasvutarinassa on ajatonta tenhoa.

Hauskaksi tarkoitettu elokuva ei lupaavasta alkuasetelmastaan huolimatta naurata.