Hauska, verinen ja hyvin tehty uudelleenkäynnistys on aina positiivinen asia. Child’s Play onnistuu siinä lähestulkoon erinomaisesti.

Folkkikauhun uusi mestariteos vaatii katsojaltaan paljon, mutta antaa takaisin sitäkin enemmän. Maaginen elokuva kertoo juhannuksen vieton vaaroista ja syrjäkylien elämästä.

Veretön ja hölmö Kirottuversumin uusin tulokas on sympaattinen pelottelu, joka naurattaa myös tarkoituksella ja onnistuu jopa rakentamaan tunnelmallisia kohtauksia.

Suomalaisresursseinkin tehty irkkukauhu panostaa säikyttelyjen sijaan tunnelmaan, mutta ei ihan kanna loppuun asti.

Kaikkien elokuvan tekemiseen osallistuneiden – näyttelijöiden, ohjaajan ja studion – uran heikoin tekele.

Keinotekoisesti osaksi Kirottu-universumia tungettu perhekauhu turvautuu äkkisäikytyksiin tunnelman rakentamisen sijaan – eivätkä nekään pelota ennakoitavuudessaan. Jos on nähnyt Itkevän naisen kirouksen trailerin, on nähnyt elokuvan kiinnostavimman hetken.

Uusintaversio Stephen King -filmatisoinnista on sinänsä pätevää työtä, mutta mieluummin lukee kirjan uudestaan.

Jordan Peelen Us ammentaa Raamatusta, populaarikulttuurista ja ihmisen psykologiasta. Us tarjoaa matkan ihmisyyden pimeimpiin puoliin satiirisella kierteellä. Nauti siis kyydistä!

Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.

Lupaavan alun jälkeen vanhempien peloilla pelaava kauhu taantuu hölmöksi Ennustus-rip-offiksi ennen ennustettavan tylsää vakioloppua.

Kekseliään kauhukomedian puuromainen jatko-osa korvaa kauhun huuhaa-tieteellä ja hauskuuden saippuaoopperalla.


Uusi versio Dario Argenton klassikosta on lähes täydellinen elokuva. Noidista ja tanssista kertova elokuva on hypnoottinen kokemus, mutta siitä ei ole helppo pitää, sillä se on pitkä, hidas ja epätavallinen.

Mukavan pahaenteisen tunnelmallinen sotaseikkailu eksyy vieläkin väkivaltaisempien ja verisempien lajityyppien maailmaan.