kirjoittajat: Hannu Liekso

Tyttö nimeltä Varpu

Ohjaaja-käsikirjoittaja Selma Vilhunen istui helmikuussa 2014 yhdessä Kirsikka Saaren kanssa Hollywoodin Dolby-teatterissa jännittämässä lyhytelokuvansa Pitääkö mun kaikki hoitaa? Oscar-mahdollisuutta. Kirvelevästi kaksikko jäi kalkkiviivoille, mutta mainetta ja kunniaa he pienelle Suomelle tuottivat.

Tulen morsian

Noitavainot tuovat mieleen pimeän keskiajan ja katolisen kirkon julman inkvisition. Suomeen noitavainot rantautuivat vajaa parisataa vuotta muun Euroopan perässä ja sijoittuivat pääasiassa Ahvenanmaalle, kun seudulle saapui kihlakunnantuomari Nils Psilander (Magnus Krepper). Hän oli saanut tehtäväkseen puhdistaa Ahvenanmaa pakanallisista tavoista ja mustasta magiasta. Tartossa, tuolloisessa Dorpatissa, lakia opiskellut Psilander tarttui saamaansa toimeen innolla.

Tanna

Tanna on vuonna 1980 itsenäistyneeseen Vanuatuun kuuluva noin 550 neliömetrin kokoinen saari eteläisellä Tyynellämerellä. Siellä on ollut asutusta jo 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Suuri osa sen 29 000 asukkaasta elää perinteisesti piittaamatta kapteeni Cookista vuonna 1774 alkaneista länsimaalaistamisyrityksistä. Sen asukkaat ovat jakautuneet eri heimoihin ja he seuraavat kulttuuria, uskontoa ja tapoja määrittelevää kastom-oppijärjestelmää. Vuonna 1987 tapahtui jotain, joka muutti perinteistä kastomia, ja se on inspiroinut tämän elokuvan tapahtumia.

Bad Moms

Amy Mitchell (Mila Kunis) on tavallinen keskiluokkainen keskivertoesikaupungissa miehensä Miken (David Walton), heidän kahden lapsensa ja koiran kanssa asuva kahveja hipstereille maahantuovan yrityksen osa-aikanen työntekijä. Amy yrittää selvitä kiireisestä arjestaan parhaansa mukaan käytännössä yksin Miken ollessa lähinnä kuin perheen kolmas lapsi.

Tarzanin legenda

Amerikkalaisen kirjailijan Edgar Rice Burroughs’in luoma hahmo Tarzan on ollut suosittu aina ensimmäisen kirjan julkaisusta lähtien vuonna 1912. Tarzanista on tehty lukuisia elokuvia, tv-sarjoja, pelejä jne. Ehkä kaikista ikonisin Tarzanin esittäjä on ollut Johnny Weissmüller, johon kaikkia muita on verrattu.

2 yötä aamuun

Kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta ihmissielua kaukana kotoa kärsimässä hotellikuolemasta ja erosta läheistensä kanssa. Näistä aineksista on koottu Sofia Coppolan Lost in Translation (2003) tai Charlie Kaufmanin Anomalisa (2015). Niin on myös Mikko Kuparisen ohjaama ja käsikirjoittama 2 yötä aamuun.

Kreikkalainen naimakauppa 2

14 vuotta sitten ensimmäisessä Kreikkalainen naimakauppa -elokuvassa Toula Portokalos (Nia Vardalos) yritti kiemurrella ulos perheensä lempeästä mutta tiukasta ja tukahduttavasta syleilystä. Hänen onnistui pääsemään pois työstään vanhempiensa ravintolasta Dancing Zorba’sta ja päätyi tätinsä Voulan (Andre Martin) matkatoimistoon ja tapasi, vanhempiensa kauhistukseksi, ei-kreikkalaisen miehen Ianin (John Corbett), jonka Gus (Michel Constantine) ja Maria (Lainie Kazan) vain vaivoin hyväksyivät.

Daddy’s Home

Yhdysvalloissa jos missä ydinperhe lienee ihmisen perusyksikkö, jota ilman hän ei ole kelpo yksilö. Kyseisen yksikön ympärille on vuosikymmenten ajan pitkälti perustunut koko maan elokuva- ja tv-teollisuus niin komedian kuin draaman saralla. Poikkeusta ei tee uudenvuodenpäivänä ensi-iltansa meillä saava Daddy’s Home.

Tyttökuningas

Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertovan elokuvan tarina alkaa, kun Kristiinan (Lotus Tinat) seuraa 30-vuotisessa sodassa kaatunutta isäänsä Kustaa II Adolfia (Samuli Edelmann) valtaistuimelle. Vielä hän ei kuitenkaan saa nauttia valtansa kaikista eduista, sillä tytön täysi-ikäisyyteen saakka ohjaksia pitelee valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kristina (Malin Buska) varttuu ja kouluttautuu. Häntä kiinnostavat enemmän politiikka ja aseet kuin pitsinnypläys. Saatuaan kruunun päähänsä sekä muut vallan tunnusmerkit käsiinsä, alkaa hän uudistaa hallintoa.

Tunteiden temppelit

Suomesta on vuosien varrella kadonnut lukuisa määrä elokuvateattereita – osa varsin vaatimattomia, osa ylellisiä palatseja. 1950-luvulla kotimainen elokuva eli kirkkainta aikaansa mitä tuli elokuvissa käyntiin per asukas sekä salien määrään. 60-luvulla kilpailu uuden tulokkaan, television, kanssa sekä näyttelijöiden lakko lähti vetämään teatterien määrän jyrkkään laskuun.