Pinnaltaan yhä nihilistisemmäksi yltyvä tarina sarjamurhaajasta sisältää useampia tasoja ja voimaantuu taideteoksena sitä enemmän mitä sen päähenkilö hajoaa henkisesti.

Kovan tason jatko-osa, jollaisia soisi tulevan useamminkin elokuvateattereihin. Se onnistuu olemaan hupaisa ja kepeä, mutta sillä on myös painavaa asiaa. On ok olla Emmet maailmassa, joka on täynnä Rex Dangervesteja!

Ali Abbasin ainutlaatuisessa peikkotarinassa ei enää olla Muumilaaksossa.

Pernille Fischer Christensenin elegantti draama kertoo Astridista ennen Lindgreniä.

Arto Halosen kansainvälisenä yhteistuotantona tekemä tosipohjainen jännitysdraama hukkaa kiinnostavia mahdollisuuksia mutta on kiehtovan aiheensa ansiosta mukiinmenevä eurojännäri.

Keskinkertaisen ihmissuhdedraaman näkemys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta tuntuu aikansa eläneeltä.

Pikimusta ja veitsenterävä satiiri pitää pilkkanaan niin kulttuurieliittiä kuin hyvinvointiyhteiskuntaa. Vuoden parhaimmistoon kuuluvan elokuvan pitäisi olla pakkokatsottavaa kaikille.

Dokumentti herättää ajatuksia – osin myös siksi, ettei se pysty itse täysin käsittelemään järisyttävää aihettaan.

Surumielinen kasvutarina ja synkkä muistutus häpeällisestä pohjoismaisesta historiasta. Katoavan saamelaisperinteen pitkään kaivattu hätähuuto.

Lapsille ja Ninjago-fanittajille elokuva on varmasti tosi siisti, mutta vanhemman katsojan kannattaa miettiä pari kertaa onko valmis näkemään suomeksi dubatun Jackie Chanin.