Kolumni: Kauan sitten kaukaisessa teatterissa

12.12.2015 17:35

Varmaan jokaisella leffafanilla on jonkinlainen suhde Tähtien sotaan. Minulla se suhde alkoi kaukaisessa pikku teatterissa vuonna 1978, kun olin vähän yli kymmenvuotias.

Helsingissä Tähtien sota tuli ensi-iltaan joulukuussa 1977, mutta kotipaikkakuntani Kauhavan elokuvateatteriin sitä piti odottaa kuukausia.

Olin kuullut Tähtien sodasta ja osasin odottaa sitä. Nuortenlehti Jipossa oli kirjoitettu kahdesta kiinnostavasta tieteiselokuvasta. Toinen oli Woody Allenin Unikeko ja toinen Tähtien sota. Molemmat oli pakko nähdä.

Tähtien sota teki ison vaikutuksen välittömästi, mutta uppouduin elokuvan maailmaan kunnolla pari vuotta myöhemmin, kun se tuli teatteriin uusintakierrokselle. Toisellakin kertaa Tähtien sota oli Kauhavalla kertaa todella suosittu. Niin suosittu, että teatteriin tarvittiin ylimääräistä henkilökuntaa.

Asuin silloin elokuvateatterin yläkerrassa. Äitini kävi sivutyönä teatterissa siivoamassa, ja pääsin sitä kautta ylimääräiseksi lipunrepijäksi viikoksi, jona Tähtien sotaa esitettiin. Palkkio oli vapaalippu ja bonuksena pääsy illan elokuvaan, kun työ oli ohi. Otin tilaisuudesta kaiken irti ja katsoin Tähtien sodan seitsemänä iltana peräkkäin. Mukava iltahomma 13-vuotiaalle. Taisin päästää pari kaverianikin ilmaiseksi sisään siinä sivussa.

Jostain syystä innostukseni hiipui ensimmäisen elokuvan jälkeen. Monien Star Wars -fanien mielestä Imperiumin vastaisku on sarjan paras, mutta en ole samaa mieltä. Pidän kyllä Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta, mutta ne eivät nousseet samanlaisiksi elämyksiksi. Uudempi trilogia on jäänyt vielä vieraammaksi – siinä en kyllä ole ainoa.

The Force Awakens -elokuvaa odotan varovaisella mielenkiinnolla. Kaiken ennakkotiedon perusteella se näyttää lupaavalta, mutta yritän pitää odotukset kurissa.

Elokuvia on jälleen tulossa useampia putkeen. Wired-lehti kirjoittaa aiheesta artikkelissa You Won’t Live to See the Final Star Wars Movie. Jutun mukaan Lucasfilmin nykyään omistava Disney aikoo jatkaa Star Wars -elokuvia loputtomiin. Disney on hankkinut itselleen myös Marvel-yhtiön, ja erilaisia Marvel-hahmoihin perustuvia elokuvia on tulossa seuraavan kymmenen vuoden aikana peräti seitsemäntoista. Star Warsista halutaan rakentaa samanlainen päättymätön tarina kuin Marvel-sarjakuvista.

Ennen tehtiin elokuville jatko-osia, jotka jatkoivat tarinaa tavalla tai toisella, mutta Marvelin menestyksen myötä elokuvasarjoista näyttää tulleen eri suuntiin kasvavia universumeja, joissa päähenkilöt vaihtuvat tai kokoontuvat ryhmänä yhteen. Tarinat eivät välttämättä jatku eteenpäin eikä taaksepäin vaan ne tekevät sivupolkuja tai kirjoitetaan täysin uusiksi.

Bond-leffoja on viime aikoina tehty vain kolmen vuoden välein, mutta Star Wars jatkuu toistaiseksi joka vuosi uudella elokuvalla niin kauan kuin elokuvat vain tuottavat rahaa. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa niin kauan kuin elokuvat ovat hyviä, mutta skeptinen leffafani alkaa jo miettiä, pysyykö taso korkealla. Kyllästyminen varmaan tulee ennen pitkää.

Minä sen sijaan en aio jatkaa tätä palstaa loputtomiin ainakaan tässä muodossa. Olen pitänyt tätä nostalgisia elokuvamuistojani käsittelevää kolumnipalstaa kolme vuotta. Nyt on aika kääntää katseet menneestä nykyaikaan. Ensi vuoden alusta kolumnisarja jatkuu uudella teemalla.

Jussi Huhtala

Tässä kolumnisarjassa muistellaan elämyksiä tuottaneita elokuvakokemuksia. Seuraa kirjoittajaa Twitterissä: @JussiHuhta1a

Sarjan edelliset kolumnit
Schwarzenegger tarvitsee Terminatoria ja Terminator Schwarzeneggeria
Lapset ja leffafanit pitävät dinosauruksista – mikä niissä kiehtoo?
Kaahailukin voi olla taidetta
Kriitikot valitsivat parhaat amerikkalaiselokuvat
Mitä tapahtui elokuvamaailmassa 30 vuotta sitten?
Mikä tekee Clint Eastwoodista niin hyvän?
Brutaali ja nihilistinen ohjaaja oli oman aikansa Tarantino
Elokuvien avaruus
Sota on helvettiä – myös niille, jotka eivät puhu englantia
Miksi Steven Spielberg on maailman menestynein ohjaaja?
Teatterit häviävät, mutta elokuvat jäävät elämään
Sylvester Stallone on muutakin kuin lihaskimppu
Nero paitsi koomikkona myös elokuvantekijänä
Kierrätystä Disneyn tapaan
”Pidätkö gladiaattorielokuvista?”
David Lynchin monet tasot
Elokuva on kuollut – eläköön elokuva
Robert De Niro, aikamme suurin elokuvanäyttelijä
Merkittävin elossa oleva käsikirjoittaja
Kun Uuno Turhapuro kohtaa James Bondin
Mistä puhumme kun puhumme Renny Harlinista
Mistä puhumme kun puhumme Tarkovskista
Laatu myy televisiossa
Diinarit Jameksissa
Kannosta kasvaa klassikko
Mistä puhumme kun puhumme Robert Redfordista
Mistä puhumme kun puhumme Terry Gilliamista
King Kongista ja vähän muistakin jättiläishirviöistä
Mistä puhumme kun puhumme Charles Bronsonista
Brianin elämä rippikouluihin
Clint Eastwood, Don Siegel ja pako elokuvateatteriin
Syvä joki ja Burt Reynoldsin viikset
Mistä puhumme kun puhumme John Carpenterista
Mistä puhumme kun puhumme William Friedkinistä
Mistä puhumme kun puhumme Schwarzeneggeristä
Kolmas kierros: viisi Bond-vuosikymmentä

Lisää luettavaa