Mamma Mia! Here We Go Again on luonteva jatko-osa ensimmäisen osan ja ABBAn ystäville, mutta jättää todennäköisesti muut katsojat rannalle.

Totaalisen älyvapaa tarina on käsikirjoitettu paikoin niin oivaltavasti, että lukuisat puutteet on sopivassa mielentilassa hekottaessaan valmis antamaan anteeksi.

The Rockin toimintarymistely luottaa aivan liikaa tuttuihin elementteihin ollakseen toimiva kokonaisuus.

Nopeasti unohtuva koko perheen hirviökomedia keskittyy hyvään meininkiin.

Herkkävireinen elämäkertaelokuva avaa lahjakkaan laulajattaren traagisesti päättyneen elämän taustoja.

Sicario oli vuoden 2015 parhaita elokuvia, mutta jatko-osa ilman alkuperäistä ohjaajaa ei kuulostanut hyvältä ajatukselta.

Jatko-osan humoristisessa linjassa ja mielikuvituksellisessa mittasuhteilla leikittelyssä ei oikeastaan ole muuta vikaa kuin että edellinen osa teki jo kaiken saman.

Elokuva legendaarisen huumepomo Pablo Escobarin suhteesta tv-julkkikseen on aiheeltaan kiinnostava mutta toteutukseltaan jäyhän puiseva taitavista näyttelijöistä huolimatta.

Kunnianhimoinen draama pyrkii käsittelemään niin monia erilaisia vieraantumisen teemoja, ettei saa käsiteltyä mitään niistä kunnolla.

Värikäs lastenelokuva uteliaasta ja ystävällisestä mehiläistytöstä viehättää myös aikuisia katsojia.

Epätasainen uudelleenfilmatisointi on parhaimmillaan loistavaa rikoskomediaa, huonoimmillaan väsynyt kopio aikaisemmin nähdystä.

Tyylitajuisen ensikertalaisen esikoispitkä muuttuu loppua kohti tutumman oloiseksi kauhuiluksi, mutta kokonaisuutena Hereditary – Pahan perintö on pitkästä aikaa häiriinnyttävin ja pelottavin Rosemaryn painajainen -variointi.

Nimettömään kaupunkiin sijoittuva noir-trilleri on väsynyt kopio monista paremmista elokuvista, ja vain Margot Robbie nostaa sen kelvolliseksi katsottavaksi.