Juuri Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla Suomen ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva gambialaisesta nuoresta miehessä elämästä selviytymisen puristuksessa Barcelonassa saa ansaitun laajemman teatterilevityksen.

Ali Abbasin ainutlaatuisessa peikkotarinassa ei enää olla Muumilaaksossa.

Selkeästi yksinkertainen, lapsiinkin uppoava huumori ja nopea toiminta eivät pitkästytä juuri sopivan pituisessa komediapläjäyksessä.

Yksi viime vuosien hauskimmista kotimaisista komedioista.

Kaikkien väkivallan vihollisten äiti.

Sujuva ja katsottava trilleri ei nouse lajityypin suurten elokuvien joukkoon. Sen seurassa viihtyy silti mukavasti.

Hävyttömän romanttinen hömppä ei pyytele anteeksi sokerisuuttaan. Visuaalisesti upean elokuvan yltiöpäinen romanttisuus saattaa olla monille liikaa. Loistavista näyttelijöistä, komeista lavasteista ja herttaisesta sanomasta kumpuavaa vetovoimaa on kuitenkin vaikea vastustaa.

Hilpeän alun jälkeen Predator- ja Shane Black -faneja viihdyttänyt epäkorrekti toiminta muuttuu ilmeisesti studion saksimaksi sekasotkuksi.

Klassinen pakotarina on filmattu uudestaan mukiinmenevästi, mutta siinä on liikaa vanhan toistoa.

Pernille Fischer Christensenin elegantti draama kertoo Astridista ennen Lindgreniä.

Peter Berg ohjaa jälleen erinomaisesti murskaavaa väkivaltaa, mutta hyvät taistelijat jäävät leikkauksen varjoon eikä päähenkilö voita puolelleen.

Helvetin pelottava demoninunna vesitetään ylikliseisessä esiosassa, joka ei onnistu ainakaan kauhufaneja miellyttämään.

”Hyvä pelielokuva” ei välttämättä ole kummoinen meriitti, mutta sen voi ilolla myöntää suomalaisohjaajan uutuudelle