Hercule Poirot ratkoo murhia yhdessä Agatha Christien parhaista mysteereistä. Uusi sovitus onnistuu luomaan oman kiehtovan maailmansa, mukavalla tavalla vanhanaikaisen ja tarinaan sopivan umpion.

Hyvät teot eivät jää rankaisematta, eikä yhdenkään Farhadin elokuvan pidä jäädä vaille huomiota.

Scream on pieni pettymys, mutta Ghostfacen paluu on silti hillittömän veristä menoa ja siten myös tyydyttävän viihdyttävä elokuva.

Mitä tapahtuu, kun vantaalaisisä palaa synnyinmaahansa Afrikkaan kullan, jalokivien ja muiden rikkauksien perässä?

Totuus on jälleen tarua ihmeellisempää. Lätkähulluus iskee Etelä-Korean teollisuuspomoihin, kun maa saa hoitaakseen talviolympialaiset. Menestys vain ei synny pelkällä poliittisella ja taloudellisella suosikkijärjestelmällä…

Tanskalaiselokuva vie 1400-luvun jylhään Pohjolaan, jota hallitsi määrätietoinen nainen. Fiktio on kiedottu taidolla tositapahtumien ympärille.

Pelaajatytön seikkailu virtuaalimaailmassa kiehtoo aluksi, mutta elokuva on suunnattu liikaa sen taustat ja tapahtumat tunteville faneille. Muilla kiinnostus lopahtaa selitysten ja tarkoitusten puutteeseen.

Guillermo del Toron elokuva tavoittaa alkuteoksen film noir -tunnelman ajautumatta pastissiksi. Siinä auttaa erinomainen näyttelijäkaarti Bradley Cooper etunenässä.

Kingsman-elokuvien esiosa tuo sarjaan syvyyttä ja vakavuutta unohtamatta lopulta kuitenkaan juuriaan sarjakuvassa.

A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.

Elokuva on taattua Vuoksenmaata – se yhdistää komediaa vakavampaan sanomaan onnistuen siinä hienosti.

Konkurssin partaalla tasapainotteleva ruusutarhuri löytää kadonneen luovuutensa kolmen työkuntoutujan ansiosta.

Spencer on ensiluokkainen draama ja lumoava kurkistus prinsessa Dianan sielunmaisemaan. Johnny Greenwoodin upea musiikki ja Kristen Stewartin kypsä, monitasoinen roolisuoritus kruunaavat kokonaisuuden.