Kunnes tuomioistuin meidät erottaa.

Yksi vuoden huonoimmista. Elokuva Englannin kuningattaren corgista ei ole hauska tai erityisen älykäs, mutta ehkäpä tästä vielä muodostuu jonkinmoinen kulttikalkkuna.

Raskas mutta sitäkin tärkeämpi elokuva kertoo nuorista, jotka jäävät täysin sosiaalisen tukiverkon ulkopuolelle.

Sellainen kuin toimintaelokuvien tuleekin olla: paljon hauskaa, vähän järkeä. Na zdrowie!

The Irishman on kiistaton mestariteos, ehkä jopa Scorsesen uran hienoin elokuva. Kyseessä on kaikkien mafiaelokuvien isä, elokuva joka jokaisen tulisi nähdä edes kerran. De Niro, Pacino ja Pesci tekevät kaikki hienoa työtä tässä, mutta päätähti on Scorsese itse.

Kliseinen halpiskauhuleffa viihdyttää huonoudellaan ja pöljällä tarinallaan.

Ranskalaisohjaajien kärkeen kuuluvan François Ozonin ohjaustyö on varmalla kädellä ohjattu kuvaus katolisen kirkon piirissä tapahtuneesta pedofiiliskandaalista ja sen uhreista.

Ällöttävän huvittava tositarina idioottimaisesta sarjamurhaajasta, joka murhasi naisia 1970-luvun Hampurissa.

Siinä missä kahden vuoden takainen Yösyöttö epäonnistui, osuu jatko-osa maaliinsa huomattavasti paremmin. Yksinhuoltaja-isä Antti on keskellä tarhaikäisten lasten tuomaa ruuhkaa, josta tragikomedia ei ole kaukana.

The Ligthouse on eräs tämän vuoden kuumimpia elokuvatapauksia ja kaiken odotuksen arvoinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan Robert Eggersin uutta ja outoa elokuvaa, joka on yhtä hämmentävä kuin se on lumoavakin.

Pojat on poikii ja autotkin tehtiin ennen teräksestä ja kolareissa kuolleista kuskeista.

Mitä olisit valmis tekemään kuuluisuuden vuoksi? Hollywood ei ole nimittäin kovin kaunis kaupunki.

Juustoisen hölmöyden suhteen yllättävän hillitty Roland Emmerich -elokuva tuo hyvällä tavalla mieleen vanhanaikaiset Hollywood-sotasankaritarinat.