Jouni Vikman

Muutaman Bamse-seikkailun ohjaaja on nyt tarttunut 80-vuotta vanhaan kissasankariin. Mitään uutta sympaattiseen kattimaailmaan ei ole tuotu, mutta hahmojen sympaattisuus kantaa simppeliä tarinaa.

Johnny Depp pitää maneerinsa kurissa ja tekee pitkästä aikaa parhaan roolisuorituksensa.

Pikkutarkka epookki herättää hupaisan romanttisen sekoilun henkiin, mutta sitä rampauttaa tekijöiden kokemattomuus.

Hupaisa fantasiaseikkailu kadonneen taian metsästämisestä voi tuntua haikailulta menneeseen, mutta se kannustaa myös katsomaan ympärilleen.

Universalin Näkymätön mies -hirviöklassikon päivitys yllättää malttaessaan rakentaa tunnelmaa böö-pelottelun sijaan. Verenroiske tuntuu paikoin jopa turhalta sen rinnalla!

Huonolla tavalla itsekritiikitön animaatio hemmotellun koiranpennun kasvutarinasta ei loista visuaalisesti tai älyllisesti, mutta pari takavasemmalta tulevaa hölmöyttä saa hymähtämään.

Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.

Sympaattinen tie-elokuva hyötyy mainiosta kemiasta pääosien välillä ja Shia LaBeoufin hallituimmasta roolisuorituksesta aikoihin.

Huonoimmillaan raivostuttava, suurimmaksi osaksi kuin brutaalilla sarjakuvaväkivallalla kuorrutettu musiikkivideo mutta parhaimmillaan viihdyttävä toiminta rakentuu Margot Robbien rakkaudella esittämän Harley Quinnin johtamien kiinnostavien naishahmojen varaan.

Suku kokoontuu viettämään hiljaista surujuhlaa iloiseen perhetapahtumaan. Puhumattomuuden perinteen luulisi puhuttelevan suomalaista katsojaa.

Hiljalleen hautuva kuvaus lopullisesta lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisestä on ennemmin herkkä tunnelmapala kuin tarinavetoinen draama.

Komiteatyöltä vaikuttava verinen mutta tylsä pelottelu kuljettaa rinnakkain liian monta tasa-arvoista tarinaa samasta kirotusta talosta.

Puutteistaankin huolimatta toimiva kauhulänkkäri panostaa pahaenteiseen tunnelmaan.