Etsi
Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.
Tavallinen perhe kohtaa yhden vuorokauden aikana amerikkalaisen opioidiepidemian katu-uskottavasti ja jopa inhorealistisesti.
Tutun hahmon seikkailut uudella tekijäporukalla kevyesti uudelleen käynnistävä seikkailu toimii mukiinmenevästi.
Kun ihmisen elämässä totuus ja taru menevät niin sekaisin, ettei hänestä tehtyä elokuvaa kunnolla voi kutsua dokumentiksi, ollaan jonkin todella mielenkiintoisen äärellä.
Stereotypioita päälaelleen kääntävä draamakomedia onnistuu välttämään puskafarssin sudenkuopat.
Aikaisemmista osista tutut hahmot tuovat huiman animaatioseikkailun arvoiseensa lopetukseen.
Mielenkiintoisista lähtökohdista kasvava, hyvää tarkoittava seikkailu uhkaa tukahtua vanhanaikaisuuteensa. Jos olet miettinyt, mitä tarkoittaa kognitiivinen dissonanssi, katso tämä elokuva.
Kiinnostavista teemoista saadaan irti vain myötähäpeää.
Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.
Tuntuu kuin elokuvanteko olisi ollut tekosyy viettää kosteahko kesäloma idyllisessä miljöössä, mutta onneksi hauskaa riittää katsojallekin.
Paperilla hyvältä kuulostava mutta toteutukseltaan nimensä veroinen elokuva on niin pöhkö, että vertautuu mitä klassisimpiin kulttikalkkunoihin.
Elokuva itsensä löytämisen ja vapauttamisen ilosta ja vaikeudesta.