Wonder Woman 1984 on selvästi huonompi kuin ensimmäinen osa – eikä se ensimmäinenkään mikään mestariteos ollut. Kenestä olisi DCEU:n pelastajaksi?

Mestarillinen taidonnäyte, lämmin kertomus erään naisen matkasta surun ja murheen keskellä, vakiinnuttaa Chloé Zhaon yhdeksi Hollywoodin mielenkiintoisimmista ohjaajista.

Perinteinen western, josta voi löytää nykyaikaisia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Animoitu seikkailu ei ehkä kehittele uusia kuvioita, mutta se on mitä mainiointa YA-fantasiaa. Sujuva meno, hauskat hahmot ja upea ulkoasu saavat pari tuntia vierähtämään hujauksessa.

Liam Neesonin uutukainen ei edes pyri keksimään pyörää uudelleen. Kaavamaista perusmättöä ja kostohommia patriotismin merkeissä.

Ahdistava kuvasto, yllätyksetön käsikirjoitus ja tasapaksut roolisuoritukset loihtivat kasaan viihdyttävän mutta epätasaisen taikajuomasekoituksen.

Tuttua tieteisfantasiaideaa tuoreesti pyörittävä romanttinen komedia sisältää herkullisen traagisen pohjavireen, joka tekee rikkinäisistä hahmoista samastuttavia.

David Fincher teki komean Hollywoodin kulta-ajalle sijoittuvan elokuvan edesmenneen isänsä käsikirjoituksesta. Gary Oldman loistaa nimiroolissa.

Suoraviivainen ja alleviivatusti käsikirjoitettu elokuva pienkoneeseen valtameren ylle ajelehtimaan jäävästä pariskunnasta onnistuu heppoisuudestaan huolimatta tuottamaan mekaanista jännitystä.

Koko perheen animaatioseikkailu panostaa outoihin mutta silti tuttuihin hahmoihin ja mekastavaan toimintaan niin, että terävyys itse tarinasta katoaa pahan kerran.

Näyttelijöiden riemuvoitto. Amy Adams on pääosassa ilmiömäinen, mutta Glenn Close varastaa koko show’n.

Heikko kauhuviritelmä kanavoi monia muita vastaavia tekeleitä, mutta onnistuu häviämään niistä heikoimmillekin. Elokuvan paras puoli on, että se ei onnistu edes ärsyttämään.

Klassisia Spielberg-seikkailujen elementtejä mieleen tuova sympaattinen säikyttely melkein ansaitsisi ylimääräisen tsemppitähden, mutta lyhärin venyttäminen pitkäksi elokuvaksi pingottaa tarinaa paikoin liiankin ohueksi.