Mukava musiikkibisnekseen sijoittuva tarina suuren diivan ja hänen musiikkituottajaksi halajavan assistentin luovimisesta viihdemaailmassa on mukavaa vaikkakin yllätyksetöntä katsottavaa.

Brutaali sotaelokuva on erityisen realistinen. Sen kylmäävät taistelukohtaukset hyytävät veren ja salpaavat hengityksen.

Johnny Depp pitää maneerinsa kurissa ja tekee pitkästä aikaa parhaan roolisuorituksensa.

Kaikinpuolin epäonnistunut kauhuraina ei tarjoa mitään edes edellisen elokuvan ystäville.

Hupaisa fantasiaseikkailu kadonneen taian metsästämisestä voi tuntua haikailulta menneeseen, mutta se kannustaa myös katsomaan ympärilleen.

Universalin Näkymätön mies -hirviöklassikon päivitys yllättää malttaessaan rakentaa tunnelmaa böö-pelottelun sijaan. Verenroiske tuntuu paikoin jopa turhalta sen rinnalla!

Hellyyttävä cgi-koira ja Harrison Ford, mitä muuta elokuvalta edes kaipaa? Erämaan kutsu on sydäntälämmittävä kasvutarina koiran näkökulmasta.

Harvinaisen onnistunut videopelielokuva tarjoaa hervottomia vitsejä ja hauskaa slapstick-komediaa kohdeyleisölleen. Sonicilla ei ole mitään asiaa kenenkään Top 10 -listoille, mutta se ei todellakaan ole pohjanoteeraus, jota ehkä odotimme.

Huonolla tavalla itsekritiikitön animaatio hemmotellun koiranpennun kasvutarinasta ei loista visuaalisesti tai älyllisesti, mutta pari takavasemmalta tulevaa hölmöyttä saa hymähtämään.

Guy Ritchien paluu komeiden ja viihdyttävien rikosleffojen pariin on näkemisen arvoinen lähinnä hauskojen näyttelijäsuoritusten takia.

Richard Jewell on taattua Clint Eastwood -laatua. Se on varmalla kädellä ohjattu ja upeasti näytelty tositapahtumiin perustuva draama, joka lähettää katsojan googlaamaan oikeita tapahtumia heti elokuvan loputtua.

Richard Stanleyn pitkään odotettu paluu ohjaajaksi on mukavalla tavalla vanhanaikaista pelottelua, mutta se vaatii katsojalta aktiivista hyväksymistä.

Sympaattinen tie-elokuva hyötyy mainiosta kemiasta pääosien välillä ja Shia LaBeoufin hallituimmasta roolisuorituksesta aikoihin.