Fantasiaelokuva maagisesta perheestä ei ehkä vakuuta tarinallisesti, mutta se lumoaa senkin edestä hahmoillaan sekä uskomattoman upealla ja värikkäällä animaatiollaan.

Nicolas Cagen paras elokuva vuosikymmeniin. Ensikertalainen ohjaaja Michael Sarnoski ohjaa elokuvan teemoja ja toimintaa varmasti ja hallitusti.

Ghostbusters: Afterlife ei ole täydellinen, mutta se varmasti vetoaa Ghostbusters-faneihin huimalla, nostalgisella tarinalla ja hauskoilla näyttelijöillä.

Emme oikeasti tarvitsisi vielä yhtä kidutettua sankaria. Vai tarvitsemmeko?

Jokaisen pitäisi tietää totuus saastepommeista, jotka tikittävät kehittyvissä kehitysmaissa. Intian tilanne on katastrofaalinen ja ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaava.

Monisukupolvisen perheen välit venyvät ja paukkuvat alkuun koskettavasti ja hauskastikin, mutta lopulta uhataan eksyä tekijän omien traumojen vatvomisen suohon.

Will Smith tekee parhaan roolityönsä vuosiin Williamsin sisarusten isänä, mutta elokuva jättää pahan maun suuhun keskittymällä vain kahden naishuippu-urheilijan isään.

Tuhosivatko tuotanto-ongelmat elokuvan mahdollisuudet? Ilman niitä Omerta 6/12 olisi voinut olla parempi elokuva.

Geneerisen koheltavan euroanimaation plussiksi jäävät alun erilainen lähtökohta sekä toteutuksen paikoittainen kömpelyys, joka tuo tuotantoon edes jonkinlaista omaperäisyyttä.

The Comeback Trail on elokuva, jossa nähdään huippunäyttelijöitä, mutta sen kohokohta on silti sen lopputekstit.

Edgar Wrightin kauhujännäri on juuri niin värikäs ja räiskyvä kuin millaiseksi 1960-luvun Lontoon voi kuvitella. Samalla se on yhtä pelottava ja vaarallinen kuin kaupunki varmasti nuorelle naiselle olikin.

Monia palkintoja ja ehdokkuuksia jo kerännyt suomalais-somalialainen elokuva löytää kauneutta karuudestakin.

Vuoden suurin yllätys on ehkä myös vuoden hauskin, viihdyttävin ja tyylikkäin toimintaelokuva. James Bond häviäisi Bob Viddickille tappelussa.